Kate

Sick and tired

Viime päiviin ei ole paljon muuta mahtunut kuin välly, sohvan nurkka ja ostostv. Olen ollut kipeänä ja alkaa kyllä jo pikkuhiljaa tylsistyttää. Tiistai iltana oli kovin väsynyt olo ja edellisenä yönä oli alkanut kauhea räkätauti. Illalla sitten lämpö nousi ja jätin sitten keskiviikon ja torstain koulupäivät väliin. Eilen kävin vuokraamassa leffan, kun en enää jaksanut tuojottaa telkkarin äärimmäisen tylsää päivä-tarjontaa, jolloin tulee vain niitä chattejä ja ostostv:itä. Arhg! Noh, Filmtownin valikoimiin kuului onneksi kehuttu Vicky, Cristina, Barcelona, jonka olen halunnut nähdä jo jonkin aikaa. Vanhemmat sen joskus katsoivat, mutta en ollut paikalla, joten piti nyt sitten katsoa tykkäisinkö minä siitä enemmän kuin he. Ja tykkäsin! Olin oikein mielissäni leffan ihanasta musiikista, tunnelmasta, joka huokui ihanan rentoa espanjalaiskulttuuria ja kiinnostavia henkilöitä. Suosittelen leffaa siis lämpimästi kaikille!

Onneksi huomenna on jo jonkinlaista ohjelmaa elämääni piristämään. Parhaat ystäväni tulevat yökylään. Aiotaan leipoa hyvää piirakkaa, tehdä salaattia ja syödä puputtaa kaikkea hyvää. Joku leffa voitaisiin kanssa katsoa ja otetaan ihan rennosti ja rupatellaan kaikesta mahdollisesta. Toivottavasti sää olisi mukava, kun saamme yhden koirakullanmurun myös hoitoomme ja sitähän pitää tietty lenkittää.

Eniten ehkä sairastumisessa harmittaa se, etten päässyt tällä viikolla takaisin juoksurytmiin. Viime viikolla tuli lusmuiltua ja tällä viikolla piti aloittaa taas kunnolla, kävinkin maanantaina juoksemassa, mutta sitten tiistaina tulin kipeäksi, joten se lenkkeily sitten taas jäi. Ensi viikolla pitää heti kun olen kunnolla parantunut niin mennä juoksemaan, aluksi ottaa vähän varovaisemmin ja sitten taas jatkaa kunnolla treenaamista. Myös tanssi ja jumppa jäivät tällä viikolla väliin, kun ei sinne kuumeisena viitsi mennä.

Mutta toivottavasti kaikille tulee hyvä viikonloppu!

leffanurkka

WhoWhatWear

Taas törmäsin oikein kiinnostavan oloiseen kirjaan netissä. Yhden lempisivustoni WhoWhatWear rinnalle on julkaistu kirja, josta löytyy juttua julkkistentyyleistä, siitä kuinka käyttää runway-vaatteita arjessa ja vintage-ostos opas. Tämän kirjan kun saisin hyppysiini, niin saisin viihdykettä moniksi tunneiksi eteenpäin.

whowhatwear

The Time Traveler's Wife

Nykyään tulee harvoin vastaan elokuvia, jotka on pakko nähdä valkokankaalla. Useimmat filmit eivät herätä niin suuria odotuksia, ettei jaksaisi odottaa leffan rantautumista lähimpään videovuokraamoon, josta sen voi poimia katsottavaksi puoleen hintaan törkeän kalliiden leffalippujen sijaan. Silti aina välillä tulee vastaan elokuvia, jotka on pakko nähdä niin pian kuin mahdollista.

Yksi sellainen elokuva tulee olemaan The Time Traveler's Wife, eli Aikamatkustajan vaimo, joka pohjautuu Audrey Niffeneggerin romaaniin. Luin tuon kyseisen kirjan muutama vuosi sitten ja rakastin sitä erittäin suuresti. Siitä pitäen se on odotellut kirjahyllyssäni, anoen toista lukukertaa. En ole vielä saanut aikaiseksi aloittaa kirjaa uudelleen, mutta kun näin mainoksen elokuvasta, muistin taas tuon riipaisevan kauniin tarinan ja päätin, että luen kirjan ennen kuin leffa rantautuu lähimpään elokuvateatteriin.

Elokuvaa tähdittävät uskomattoman kaunis Rachel McAdams ja karismaattinen Eric Bana. Näyttelijävalinnat ovat siis lupaavat ja uskon vakaasti, että he tekevät oikeutta myös kirjanhahmoille.

Kirjan juonihan lyhyesti kertoo Claren ja Henryn kauniin ja surullisen rakkaustarinan. Henry ei ole aivan tavallinen mies, hän matkustaa ajassa holtittomasti nuoruudesta vanhuuteen ja takaisin. Clare ja Henry rakastuvat toisiinsa ja yrittävät pitää rakkauttaan yllä Henryn matkustaessa ajasta ja paikasta toiseen. Tie ei ole helppo, mutta he onnistuvat ylittämään vaikeimmatkin esteet ja pysyä yhdessä. Ihanan romanttinen elokuva, kaikille rakkauden nälkäisille.

Elokuvan ensi-ilta oli 14.elokuuta, mutta saa nähdä kauan saamme odotella, että tämä filmi rantautuu Suomeenkin. Hyvää kannattaa odottaa.

wikipedia

Kietaisumekko

Tälläisen mekon tein äidilleni Suuren Käsityölehden kaavojen mukaan. Kankaan kuosi on kovasti mieleeni, joskaan se ei tule kuvassa esille parhaalla mahdollisella tavalla. Mekon tekoon meni melko kauan, kun tein sitä niin jaksottain. Oikeasti jos kaikki tarvikkeet ja välineet olisi ollut valmiina heti alusta asti, tämän olisi saattanut tehdä ihan helposti päivässäkin valmiiksi. Nyt se on kuitenkin tehty ja itse olen ainakin tyytyväinen lopputulokseen. Toivottavasti äiti vain tykkää. Tällä samaisella kaavalla voisi kyllä tehdä myös itselle mekon, koska malli on kiva ja helppotekoinen.

Mulla on kankaita kotona vaikka millä mitalla ja viikonloppuna ostin taas pari uutta, Nanson trikookankaita. Nyt pitäisi vaan alkaa ompelupuuhiin. Yhden mekon sainkin viime viikolla valmiiksi ja senkin voisin täällä esitellä joku päivä, kunhan saan aikaiseksi valokuvata sen. Sekin oli Suuren Käsityölehden kaavoilla tehty ja suloisen kankaan löysin Eurokankaan palalaatikosta.

Unelmakoti

Kämppäni sisustus on äärimmäisen tylsä ja kesken. Jotenkin en kuitenkaan jaksa siihen edes kovasti panostaa, kun olen melkein 100% varma, että kun koulu loppuu niin muutan sieltä pois, enkä jaksa sisustaa siksi niin kovasti. Sitten joskus kun olisi ihan oma kämppä, josta ei tarvis lähteä mihinkään, eli ei oli vuokraisäntää joka voisi heittää pihalle parin kuukauden varoitusajalla. Sitten kun minulla on sellainen pysyvä kämppä, niin unelmissani se näyttäisi tältä:

Aika mahtava idea laittaa keittiönkaappeihin (ja miksei muihinkin kaappeihin) tälläiset ovet, mihin voi kirjoittaa ja piirtää. Ainakin muistaa missä pitää mukeja ja mihin ne lautaset on taas piilotettu. Vieraatkin löytävät tavarat helpommin tarvittaessa. Ja jos on oikein taiteellinen, niin noihinhan saa piirrettyä vaikka mitä upeaa! Ja jääkaapin oveen saa näppärästi polaroidkuvia tärkeistä hetkistä ja ihmisistä.

Sievät yksityiskohdat kiinnostavat minua myös sisustuksessa. Kun valokatkaisija on näin kaunis, olisi pakko rämpyttää niitä valoja, että sitä pääsisi hiplailemaan ja ihastelemaan. Ja tuo pöllösateenvarjoteline! Mistä ihmiset löytävät tällisiä aarteita?!

Ja sitten vaatteiden säilytys! Olisi ihanaa jos olisi oikein kunnon vaatehuone, jossa olisi kauniit kaapit, vaaterekki, iso hylly kengille, paljon laatikoita ja boxeja koruille, alusvaatteille, vöille yms. Ja vaatteita ei tietenkään kaikkia tulisi piilottaa kaappeihin, vaan ne kauneimmat saisi ripustaa seinille kaikkien nähtäville.

Ja lisää ihania yksityiskohtia. Tuollainen kämppä missä olisi pitkä käytävä, jonka varrella huoneet olisivat olisi aika upea!

the selby

Lempiblogit

Seurailen erittäin aktiivisesti muotiblogeja, mutta myös muihin aiheisiin liittyviä blogeja mahtuu joukkoon. Käyn blogit läpi monta kertaa viikossa ja odottelen aina innolla uusia postauksia. Blogit eivät ole missään paremmuus järjestyksessä, poimin ne vaan sieltä täältä:

Childhood flames - Nuori Camille on tavattoman tyylikäs ikäisekseen. Hän pukeutuu klassisesti mustaan ja valkoiseen, mutta lisää asujensa mielenkiintoa käyttämällä erikoisia muotoja ja materiaaleja asuvalinnoissaan.

Fashion Toast - Se missä Camille näyttää aina huolitellulta ja viimeistellyltä, niin Fashion Toastin Rumi näyttää vetäneen kaapista käteen ensimmäisenä sattuvat vaatteet ja onnistuu aina näyttämään rennolta, mutta silti uskomattoman tyylikkäältä. Rento rock-henkinen tyyli osuu ja uppoaa - ja lujaa.

Sea of Shoes - Jane omistaa täydellisen hyllyllisen kenkiä. Häneltä tuntuu löytyvän kaikki upeimmat kengät, joista itse voin vaan haaveilla. Tosin kengät eivät ole ainoa syy, miksi seuraan blogia. Janen tyyli on myös melko erikoinen hänen nuoreen ikäänsä verraten. Hän pukeutuu viimeisimpään muotiin ja yhdistelee vaatteita ennakkoluulottomasti. Jotkut hänen vaatteensa ovat niin kummallisia, että toisaalta minua vähän naurattaa, mutta samalla ihmettelen miten joku voi saada ne näyttämään niin täydellisiltä.

Karla's Closet - Karlan vaatekaapille kun joskus pääsisi... Hän bloggaa lähinnä päivänasu-kuvia ja inspiraatiokollaaseja. Rakastan hänen vintagelöytöjään ja upeaa asennetta, joka hänestä huokuu jo pelkkien kuvien perusteella. Tyylikäs lyhyt hiustyyli sai minutkin haaveilemaan pätkäistystä hiuskuontalosta. Taas yksi ennakkoluuloton tyyliniekka.

Auroran henkarit - Auroran blogi on ehdoton suosikkini suomalaisista blogeista ja onneksi hän jatkoihin blogaamista, vaikka hän oli jo hetken lopettamassa. Blogissa vilahtelee paljon laadukkaita asukuvia ja inspiraatiokollaaseja, joiden kohdalle jään liiankin usein haaveilemaan uusista kengistä tai mekoista. Asut ovat täysin minun mieleeni, mustaa, valkoista ja erilaisia materiaaleja. Ja pitäähän niitä Auroran upeita designerlaukkuja aina pysähtyä ihastelemaan.

Oi ihana turhamaisuus! - Toinen suomalainen blogisuosikkini on Marian ja Kirsikan blogi, jota olen seurannut melkein alusta lähtien. Marian tyyli on übernaisellinen ja saa minut aina haaveilemaan naisellisista mekoista, pikkuruisista hatuista, upeista korkokengistä ja täydellisen punaisista huulista. Kirsikan tyyli on taas samantyylisempi kuin minun, sopivan rento, muttei kuitenkaan tylsä.

OutsaPop Trashion - Outin blogi on DIY-blogien aatelia ja sieltä saa loistavia ideoita jos tykkään tuunata ja ommella. Olen aika huono tuunaamaan, tykkään ennemminkin ommella alusta asti itse, mutta haaveilen, että oppisin vielä jonain päivänä tuunaamaan yhtä hyvin kuin Outi.

Voisilmäpeliä - Muodin lisäksi toinen intohimoni on ruoka. Oi ihana turhamaisuus!-blogin Kirsikka/Eeva pitää myös omasta mielestäni suomen ehdottomasti parasta ruokablogia. Herkulliset kuvat saavat veden herahtamaan kielelle ja suunnittelemaan viikonostoslistan uusiksi. Pidän myös siitä, ettei Eeva vain lätkäise reseptiä ja kuvaa blogiinsa, vaan myös kertoo syyn tai tarinan ruoan tekemiselle.

Le Blog de Betty - Bettyn tyylissä parasta on se, että hän ei tarvitse kalliita designervaatteita luodakseen ihania asuja, vaan suurinosa vaatteista on myös meidän tavallisten tallaajien, joiden rahapussit eivät tursuile ylimääräisiä tuhatlappusia, saatavilla. Hänen tyylissään yhdistyvät sopivasti naisellisuus, rock-henkisyys ja rentous -juuri sitä mitä haluaisin myös oman tyylisi sisältävän. Ja hänellä on ihanat hiukset!

Pandora - Toinen ranskankielinen blogi, josta tosin löytyy myös englannin käännökset. Pandoran blogi keskittyy upeisiin asukuviin ja taiteen tulkitsemiseen. Itse skippaan nuo maalausten tutkielmat ja keskityn asukuviin, joita ilmestyy harvoin, mutta ne ovat sitten aivan upeita. Hänen tyylinsä on sanalla sanoen täydellinen.

The cherry blossom girl - Tämä blogi on täynnä värikkäitä ja runollisia kuvia. Rakastan blogeja, joiden valokuviin on panostettu, niitä on mietitty, eikä vaan otettu ensimmäisen roskalavan edessä mikä eteen tulee. Upeaa, että joku jaksaa nähdä näin paljon vaivaa bloginsa eteen ja se kyllä näkyy!

Concoction - Vielä yksi suomalainen blogisuosikkini. Siskokset Hanna ja Sofia osaavat myös ottaa taidokkaita valokuvia, mitkä ovatkin blogin sydän. Isot selkeät kuvat, joihin myös on panostettu pakottavat minut tarkistamaan blogin useasti viikossa ja janoamaan lisää. Sofian tyyli on erityisesti mieleeni ja piipahtaisin myös hänen vaatekaapillaan oikein mieluusti.

My milk toof - Sympaattinen blogi kahden maitohampaan seikkailuista.

Siinä oli muutama. Lempiblogeja on paljon, joten listaan vielä lisää tänne kunhan kerkiän.

Kickboxing ja kovat otteet

Tänään olikin sitten katsomassa kickboxingin esittelytilaisuutta. Se oli aika hurjan näköistä hommaa, joten taidan pelkurina jättää sen toisille ja kokeilla itse jotain vähän vaarattomampaa. Toki ne oli jo monia vuosia sitä harrastanut, ja taisi ihan suomen mestareitakin olla, jotka sitä esitteli, mutta silti se oli näin untuvikolle vähän pelottavaa katseltavaa.

Nyt pitää siis etsiä uusi jumppa itselle ja äsken löysinkin erään hyvän vaihtoehdon - BodyCombatin.

"Body Combat on itsepuolustuslajeihin perustuva tehotreeni, jonka liikkeet ovat saaneet vaikutteita mm. karatesta, nyrkkeilystä ja tai chi’sta. BodyCombat on tunti kaikille, jotka hakevat harjoituksestaan elämyksiä! Kuntosi tasosta riippumatta harjoittelet aina omalla tasollasi. Tunnilla opetetaan erilaisten potkujen ja lyöntien tekniikka turvallisesti ja tehokkaasti. "

Vaikka tässäkin on potkuja ja lyöntejä, niin uskoisin, ettei se ole ihan niin hurjaa kuin tuo potkunyrkkeily. Pitänee siis mennä katsomaan minkälaista siellä tunneilla on. Uudet jumppatunnit alkavat 1.9, joten 2.9 olisivat ekat treenit. Pitää vaan vähän tutustua tuohon liikuntakeskukseen ja katsoa mitä muuta sieltä löytyy.

Olisi kuitenkin mukavaa jos sitä tekemistä löytyisi useampina iltoina kuin vain kerran viikossa. Kävin tiistaina tanssimassa ja se oli oikein mukavaa puuhaa. Porukka oli kylläkin melko nuorta, sanoisin että 85% oli 16-18-vuotiaita ja 10% nuorempia ja sitten meitä vanhuksia oli ehkä se 5%... Ryhmä oli tosi iso, joten toivon, etteivät kaikki jatkaisi sitä, sillä ahtaassa tilassa on vaikea tanssia, enkä mä ainakaan nähnyt paikaltani oikeastaan mitään... Ensi kerralla pitää rynnätä eturiviin peilien eteen. Itse olen kyllä sen verran itsekriittinen, että peilin edessä tanssiminen on aika karmivaa puuhaa, koska on erittäin häiritsevää nähdä itsensä puhisemassa punanaamaisena ja verrata itseään niihin sulavasti liikkuviin nuoriin... Hah, olen jo ihan vanhus.

Huomenna on pitkä päivä. Ensin kouluun 8-14 ja sitten töihin 15.15-20.15. Perjantaina suunta kohti toista kotia vanhempien luokse. Kavereiden kanssa ajateltiin jotain kokkailla viikonloppuna ja mummia pitäisi haastatella, johonkin koulutehtävään.

Sädehtivät jalat

Nyt kun kaikki muotiblogaajat ovat jo ehtineet silpoa sukkahousunsa ja legginssinsä reikiä täyteen on aika miettiä miten suojata jalat kylmältä viimalta syksyn tullen. Reikäiset sukkahousut eivät, yllätys yllätys, lämmitä jalkoja kovinkaan paljon kun ulkona tuiskuaa syysmyrsky ja räntää sataa vaakasuoraa. Mikä olisi siis seuraava DIY-projekti syksyn pimeille illoille?

Paljetit, helmet ja muut kimaltelevat koristukset. Kaikki highstreet-ketjut tarjoavat palvetti myssyjä, legginssejä, mekko ja takkeja (allekirjoittanut etsii edelleen), joten seuraava luonnollinen askel on ottaa homma omiin pikku kätösiin ja alkaa koristella vaatteitaan paljetein ja helmin. Ja miksei sitten vaikka juuri niitä sukkahousuja voisi koristaa, jos et halua pukeutua paljetteihin päästä varpaisiin.

Doo.Rin syksyn 2009 mallistossa tummanpuhuvat vaatteet saivat hieman loistokkuuta mustiin sukkahousuihin ommelluista helyistä. Hauskimman näköistä mielestäni oli kun paljetit vilkkuivat pitsisukkahousuissa. Jos siis ostit pitsisukkahousut pari sesonkia sitten ja ne ovat viimeaikoina jäänee vähälle käytölle kannattaa se taas kaivaa esiin ja päivittää ompelemalla niihin erimallisia ja -kokoisia paljetteja sinne sun tänne. Minunkin on ehkä nyt jo viimein ostettava ne pitsisukkahousut, jotka jätin sitten lopulta ostamatta kun sopivia ei löytynyt.

style.com

The Sartorialist by Scott Schuman

Taiturimaisen The Sartorialist-blogin streetstyle kuvista on viimein tehty kirja. Itse seuraan hyvinkin aktiivisesti Schumanin blogia, sillä hän onnistuu ikuistamaan kiinnostavien ihmisten upeat asut ja vieläpä kauniissa ympäristössä. Kuvat on kauniita, mielenkiintoisia ja niitä jaksaisi katsella ikuisuuksia. Ja kuvien ihmisillä on kaikilla jokin tarina mistä he ovat tulossa ja mihin menossa. Sitä juurikin rakastan streetstyle-sivustoissa, että vaikka kuvat ovat laadullisesti jopa upeiden muotikuvien luokkaa niiden tunnelma on aivan erilainen kuin studiossa otetut editorial-kuvat. Ja mikä vielä parasta nämä henkilät ovat itse valinneet vaatteensa (ainakin suurimmaksi osaksi), heitä ei siis ole pukenut kukaan nimekäs stylisti, joka haluaa kokeilla luovuutensa rajoja ja pukea mallin neonvihreisiin legginsseihin, uimalaseihin ja verkkopaitaan. Hyvä joululahjavinkki kaikille tyyleistä kiinnostuneille!

pigchic.com

Viikonlopun soittolista

pengekcs.com

Panic at the Disco - New Perspective

Kat Deluna - Whine up

Enrigue Iglesias, Hans Zimmer - Tennessee' hero

Antti Tuisku - Juuret

Huoratron - $$ Troopers

Gossip - Listen up

The Futureheads - Hounds of Love

Vampire Weekend - A-Punk

Aurinkolaseja

Kuten viime postauksessa sanoinkin, niin löysin tosiaan kirpputorilta clubmaster-aurinkolasit. Tuollaisia aurinkolaseja olinkin jo ehtinyt etsiä pidempään ja voi sitä riemua kun ne eräästä pikku laatikosta pengoin kaiken muun roinan keskeltä. Mieluiten olisin ehkä ottanut nämä mustan värisinä, mutta ei tämäkään kuosi ole yhtään pöllömpi. Hintaa näillä kaunokaisilla oli vaivaiset 1.50€.

Minulta löytyy aikamoinen kasa aurinkolaseja, sillä silmäni ovat hyvin valoherkät, joten joudun siristelemään jo pienessäkin paisteessa ja siksi tykkään, että aurinkolaseja löytyy useita joka tarkoitukseen.

Lempparimallini on ehdottomasti Wayfarer, jonka mallisina minulta löytyy punaiset, siniset, musta ja musta-valkoiset aurinkolasit. Lisäksi melkein samanmalliset kirkassankaiset lasit löytyy. Sitten on muutamat muut, ruskeat lasit, joita tulee harvemmin käytettyä.

Seuraavaksi toivoisin täydentäväni aurinkolasikokoelmaani pilottilaseilla ja ihan pyöreillä laseilla, joillaisia on tänä kesänä näkynyt mm. Mary-Kate Olsenin yllä. Pilottilasit taas ovat klassikko, jonka toivoisin pian liittyvän myös omaan kokoelmaani. En vain osaa päättää peililaseilla vai ilman?

decormyeyes.com, oasisfinland.fi, sunglasswarehouse.com

Perjantai on paras päivä!

Perjantaista alkaa viikonloppu, mutta minulle jo tämä päivä on ollut aika luksusta kun olen saanut nauttia täysin vapaasta päivästä.

Päivä olisi toki voinut alkaa vähän paremmin, sillä herätyskello soi seitsemältä ja muistutti, että hammaslääkäriin pitäisi yhdeksäksi juosta. Yksi reikä paikattiin ja kyllä se sattui aika pirusti... Olisihan se puudutuksenkin voinut ottaa, mutta mielestäni tuo lyhyt kipu on pienempi paha kuin se, että puoli suuta on ihan halvaantunut ja ruokaa saa syödä vasta parin tunnin kuluttua... Pitäisi ostaa hammaslankaa, sillä reiät oli kuulemma hammasväleissä... Hups.

Hammaslääkärin jälkeen viiletin kotia kohti ja päätin pysähtyä Fidalla, josta matkaan lähti pitkään etsityt club master-aurinkolasit. Ne ovat aivan mahtavat. Seuraavaksi pitää saada ihan pyöreät arskat ja pilottilasit kokoelmiini. Piipahdin vielä toisella kirpparilla ennen kotiin paluuta, mutta sieltä ei tällä kertaa tarttunut mitään mukaan. Yhtä mustaa Vilan mekkoa kokeilin ja vaikka se ihan kiva olikin, niin ei tarpeeksi ihana kuitenkaan...

Kirpputorikierroksen jälkeen lähdin jo nälkäisenä tekemään ruokaa. Aloitin muffinien leipomisella ja sitten siirryin pizzaan. Pizzasta tuli aivaan s.a.i.r.a.a.n. hyvää! Olen jo ikuisuuden tehnyt yhtä ja samaa pizzaa, joka kyllä edelleenkin maistuu paremmin kuin hyvin, mutta oli silti mukava kokeilla jotain uutta. Pirkasta tämän ohjeen löysin, tosin jätin rucolan pois ja tein pizzan valmiille kaupanpohjalle, kun ne piti saada pakkasesta käyttöön. Ensi kerralla kyllä pitää tehdä itse pohjakin! Jälkkäriksi sitten suklaamuffinia valkosuklaakuorrutuksella, nam! Erityisesti muffinit ovat lähellä sydäntäni ja siksi olinkin oikein riemuissani kun äiti osti minulle kirjan, jossa on pelkkiä muffiniohjeita.

Loppupäivä sujunee leppoisasti Harry Potterin, mekon ompelun, leikekirjojen ja telkkarin seurassa. Kävelylläkin voisi käväistä jos vaan aika riittää. Ostin eilen kivaa kangasta, josta haluan tehdä mekon uusimman Suuren Käsityö-lehden kaavoilla, joten sitä pakertaessa varmaan menee loppuilta aika kiitettävästi.

Dieetit vaihtoon

Subilta alkoi eilen uusi ohjelma Dieetit vaihtoon. Seuraan aina tiiviistä tälläisiä ravintoon ja laihdutukseen liittyviä ohjelmia, koska itsekin kamppailen näiden liikakilojen kanssa. Toinen sarja mitä seuraan on tv-viideltä tuleva Ylipainoinen maanantaisin.

Tämän subin uuden ohjelman idea on, että lääkäri Christian Jessen ottaa ohjaukseensa samanaikaisesti yhden itseään nälässä pitävän ihmisen ja toisen, joka ahmii kaiken mitä eteen sattuu. Idea on mielestäni toimiva, kun katsotaan voivatko he oppia toisiltaan tapoja ja löytää sitten kultaisen keskitien omaan ruokailuunsa. Viidenpäivän ajan he siis vaihtavat ruokailutottumuksensa päikseen ja sitä seuraa kolmen kuukauden jakso, johon he saavat ohjeet, kuinka löytää ruokailuunsa parempia lähestymistapoja.

Lisäksi Anna Richardson testaa erilaisia dieettejä todetakseen mitkä niistä toimivat ja mitkä ovat huuhaata. Eilisessä jaksossa testissä oli omenadieetti, jossa nimensämukaisesti syötiin pelkkiä omenoita. Hyh, vaikka omenoista tykkään ja minun niitä pitäisi enemmän popsia, niin en kyllä haluaisi syödä niitä aamulla, lounaalla, päivällisellä ja iltapalalla. Ihan pikkasen tylsää.

Mikä mielestäni oli huolestuttavinta kun katsoin ohjelmaa, oli se että en edes kauhistellut kuinka laiha se ohjattavana ollut tyttö oli. Nykypäiväni näkee niin paljon laihoja malleja, että se turruttaa. Kun kuulin kuinka paljon (tai tässä tapauksessa vähän) hän painoi, kauhistuin sillä vaaka näytti vain 42kiloa ja hän ei kuintekaan ollut lyhyt. Ja se kuinka vähän hän söi oli pelottavaa. Naisen kuuluisi keskimäärin saada 2000kcal päivässä ja hän söi ainoastaan 1400kcal! Eli sama kuin hän jättäisi tuolla keskimääräisellä energiansaannilla syömättä mitään kahtena kokonaisena päivänä! Hui.

Toinen ääripää oli tietenkin sitten sairaanloisesti lihava nainen. En kyllä häntä katsellessani myöskään kauhistellut, sillä olen sen verran tiiviisti seurannut kaikkia Suurin Pudottaja ja Ylipainoinen-ohjelmia, joissa juurikin nämä ylipainoiset ihmiset yrittävät pudottaa painoaan. Hän sitten arvatenkin söi aivan liikaa ja usein hän söi vielä yölläkin tukevia aterioita. Ja liikuntaa hän ei harrastanut nimeksikään.

Miten siis löytää se kultainen keskitie? Itse alan uskoakseni olla aika lähellä sitä. Syön neljä kertaa päivässä, kaksi lämmintä ateriaa ja pyrin herkuttelemaan vain kerran viikossa, joskin söin eilen jäätelön vaikka tänään on vasta virallisesti herkkupäiväni. Ei se silti koko laihdutus prosessiani kaada ja uskon nyt kun arki ja rutiinit ovat alkaneet niin laihdutus taas onnistuu paljon helpommin ja nopeammin, kuin kesälomalla, jolloin vaa'an numero ei pudonnut sitten millään. Olen oppinut tykkäämään liikunnasta ja keksinyt itselleni uusia harrastuksia. Vielä kun oppisin säännöstelemään noiden herkkujen määrää näinä päivinä, joilloin niitä itselleni suon.

Paljettitakki

Matthew Williamsonin resort 2010-mallistosta löytyi ihanien heleiden värien lisäksi jotain, mistä olen jo kauan haaveillut, nimittäin paljettitakki. Williamsonin takin malli on täydellinen; vajaamittaiset hihat ja lyhyt helma ovat juuri sitä mitä kaipaan myös omalta takiltani. Olin herätellyt toiveita mustasta paljettiunelmasta, mutta sitten näin hopeisia paljetteja täynnä olevan kaunokaisen eräässä blogissa ja nyt kun näin tämän beigen/kultaisen version olen aivan päästäni pyörällä. Kaikki värit näyttävät niin hyviltä. Paljettitakki kävisi arkeen täydellisesti, se varmasti ehkäisisi minua kolareilta samaan tapaan kuin heijastin ja piristäisi arkista aherrusta luksuksellaan. Se kuuluu yhdistää rentoihin farkkuihin tai farkkuhameeseen ja yksinkertaiseen t-paitaan tai toppiin. Printtipaita käy myös loistavasti tähän tarkoitukseen, kuvan mukaisesti. Nyt metsästys siis jatkuu, enkä lepää ennen kuin täydellinen yksilö tulee ulos piilostaan. Paljettihimoani olen jo tosin hieman hellittänyt ostamalla mustilla paljeteilla peitetyn pipon, joka odottaa viileneviä ilmoja päästäkseen ulkoilemaan. Olen huono pitämään pipoja, mutta tuo nähdään varmasti syksyllä päässäni useaan otteeseen.

style.com

Värioppi

Kuinka voi olla mahdollista, että maailmassa, joka on täynnä upeita värejä aina poltetun oranssista meren turkoosiin ja tipun keltaisesta ruohonvihreään, minun vaatekaappini näyttää yhdeltä suurelta mustalta aukolta, joiden ainot "väripilkut" ovat harmaata ja valkoista. Säälittävää. Ihastelen kaupassa upean värisiä mekkoja ja hameita, mutta jotenkin aina onnistun kotona huomaamaan, että sen kauniin punaisen hameen sijaan kauppakassista löytyy hameen mustanpuhuva sisar. Musta on niin paljon käytännöllisempi väri kuin punainen, sininen tai keltainen, kuulen pienen äänen päässäni jankkaavan uudestaan ja uudestaan. Ehkä joo, mutta musta on myös tylsä ja synkkä väri, joka takaa sen, että hukut massaan. Suomi on muutenkin syksyn pimeinä iltoina, kun ruska on ohi, niin harmaa ja kalsea paikka, että jollain värillä olisi mukava erottua asfaltista tai harmaasta taivaasta.

Selailinpa taas style.comin sivustoa ja huokailin värikkäiden vaatteiden perään. Matthew Williamson ei ehkä enää suunnittele Puccille, mutta Puccille tuttu värien käyttö on jäänyt hänen omaa nimeään kantavaan mallistoon.

Oli kyse sitten vain pienestä väriläiskästä, se kirkastaa asun ilmeen hetkessä. Vaalea mekko raikastuu pinkillä vyöllä, joka sopii myös kauniisti mekon sinisiin kirjailuihin. Vaaleat värit ovat hyvä vaihtoehto mustalle, joskin niissä näkyy lika melko nopeasti, joten niiden hoidossa ei saa lusmuilla ja tahmatassuille sopii kangas, joka hylkii likaa. Tämä mekko valaisisi tien kouluun hyisen sumun, kaatosateen tai hurrikaanin läpi.

Mutta entä sitten oranssi yhdistettynä turkoosiin? Ah, paras keksintö sitten kannettavan tietokoneen. Kuosimekko rauhoittuu kun sen päälle vetäisee yksivärisen neuleen tai takin. Takin väri kannattaa poimia mekon väreistä, mitä runsas värisempi kuosi, sitä enemmän vaihtoehtoja. Muut asusteet kannattaa myös soinnuttaa asuun mätsääviksi. Asu näyttäisi valitettavasti aivan erilaiselta kun päälle pitäisi vielä vetäistä paksut sukkahousut hyytävää viimaa vastaan, mutta kunhan sukkahousujen väri, jotenkin sointuu muuhun kokonaisuuteen, niin peli ei ole menetetty, vaikka tämä asu näyttääkin näin hyvältä paljaiden säärien kanssa.

Lisää oranssia ja turkoosia, tällä kertaa höystettynä ripauksella pinkkiä. Hameen väri on satumaisen upea ja näyttää hohtavan hillitysti. Oranssi takki on yllättävä valinta turkoosin hameen seuraksi, mutta koska sävyt natsaavat yhteen ja asusteista löytyy samoja vivahteita niin kokonaisuus toimii. Itse kaipaan juuri nyt erityisesti värikkäitä hameita, joita voi yhdistää, näin aluksi tylsästi ja turvallisesti mustiin neuletakkeihin ja valkoisiin toppeihin, mutta jotka toivottavasti myöhemmin saavat uuden elämän jännittävien väriyhdistelmien kanssa. Värikäsasu kaipaa pohjakseen joko paljaita sääriä tai yksivärisiä sukkahousuja, jotka rauhoittavat kokonaisuuden. Nudet kengät lisäävät vielä pituutta sääriin.

style.com

Koulu alkaa!

Tänään se arki siis viimein alkoi. Kouluun piti hilautua vasta kymmeneksi, tosin olisi riittänyt jos olisimme menneet vasta yhdeksitoista, sillä odottelua oli vähän turhankin paljon. Noh, koulussa selvisi, että meidän opettajamme vaihtuu ja ensimmäisessä jaksossa meille ei ole vielä mitään varmaa järjestetty. Sitten meitä pyydettiin vaan odottelemaan, että uudet oppilaat saadaan ohjeistettua ja lähetettyä kotiin, ennen kuin me pääsimme kyselemään, että mitäs tehtäisiin. Pari kurssia tästä jaksosta löytyi, joille meidät nyt sitten ilmoitettiin, ainakin plastistasommittelua, taidehistoriaa ja kansatieteitä päästään opiskelemaan. Eli koulua on nyt alussa vain tiistaisin neljä- ja keskiviikkoisin kahdeksan tuntia. Eli ei paha aloitus ollenkaan. Jossain välissä saattaa olla, että maanantaisin pääsemme tekemään jotain ompelujuttuja johonkin koulunmyymälään, mutta silti koulua olisi vain ma, ti ja ke. Ihanaa! Olin jo pelännyt, että jos heti pitää osallistua kolmosten kanssa juhlapuku-kurssille, niin hikihän siinä tulee, kun ei ole koko kesänä ommellut paljoa ja muutenkin taidot ovat vähän ruosteessa... Eli hyvä näin kun aloitus on sopivan pehmeä.

Sitten niihin harrastusmahdollisuuksiin, joista haaveilen. Tutkailin eilen vähän nettisivuja ja nyt haaveissa olisi aloittaa se ranskankurssi kansalaisopistossa, kun iltalukiosta ei tänä vuonna niitä kursseja löydy, Funky-tanssi, joka olisi kerran viikossa ja kickboxing, joka olisi kaksi kertaa viikossa. Eli kolme uutta harrastusta ja neljänä päivänä viikossa. Minulle tuo on aika paljon, koska olen ennen harrastanut jotain liikuntaa kerran viikossa, joten tämä olisi rutkasti enemmän... Siksi vähän siis pelottaa, että jaksanko mä ravata harvase ilta jossain. Toisaalta en yhtään osaa päättää minkä noista jättäisin sitten pois, kun ne olisi kaikki niin mukavan kuuloisia harrastuksia! Onneksi tässä on vielä vähän aikaa miettiä, että mitä tekisin ko. asian suhteen...

Mutta joo koulun jälkeen käytiin parin luokkakaverin kanssa kahvilla ja nyt olen taas kotona. Pitäisi jaksaa mennä lenkille, joskaan ei kyllä yhtään huvittaisi kun ilma on niin lämmin, että hiki tulee jo kun istuu sisällä... Puuh. Ei kyllä saisi valittaa kun kohta tulee syksy ja ilmat alkavat viiletä ja sitten pitää kestää sitä loskaa ja lumituiskua monta kuukautta. Ensin aion kuitenkin lukea vähän Potteria ja sitten vasta raahaudun tuonne lenkkipolulle, jos se ehtisi vähän jo viiletäkin.

Mainio maanantai

Heissan! Päivä on ollut mitä mainioin. Tulin eilen illalla yllätysvisiitille vanhempieni luokse ja täältä nyt vielä bloggaan. Juna tosin lähtee tunnin päästä kotia kohti, joten kaipa sitä pitäisi kohta mennä pakkaamaan ja valmistautumaan...

Äidillä alkoi tänään työt ja siskolla koulu. Itse lähden vasta huomenissa koulunpenkille, joskin kurssin sisältö on edelleen hämärän peitossa. Sovittiin kuitenkin yhden luokkakaverin kanssa, että mennään sinne pällistelemään, että mitä tapahtuu.

Tänään heräsin aamulla jo vähän yli seitsemän, että ehdin toivottaa onnea äitille ja siskolle ensimmäisen koulupäivän kunniaksi. Sitten vähän pelailin Sims2:sta ja luin Potteria. Kohta on kuudeskin kirja luettu ja sitten on enää yksi ainoa mestariteos vailla lukijaa, yhyy. Tänään pitikin sitten käydä kirjastossa hommaamassa lisää lukemista tulevaa tyhjiötä silmällä pitäen. Kun ystävä sanoi, että voisin tulla joku toinen päivä paremmalla ajalla käymään, niin pistin sitten siskolle tekstaria, että hänen koulunsa jälkeen voidaan yhdessä käydä täyttämässä koulutarvikevarastoamme kaupungilla ja käynä herkuttelemassa paikallisessa kahvilassa. Siinä puolenpäivän aikaan huomasinkin raahautuneeni keskustaan ja kasaavani tavaroita kirjakaupassa käsivarsilleni. Ostoksiin lukeutui tällä kertaa uusi vihko, pyyhekumi, pari yliviivaustussia, kansionvälilehtisiä ja -sivuja. Kassan vieressä kyllä katselin kaihoisasti paria ranskankirjaa, jotka kuitenkin jätin vielä ostamatta.

Kirjakaupasta siirryimme kasseinemme kahvilaan, jossa minä mutustelin mozzarella-paahtiksen ja palan appelsiini-suklaakakkua. Molemmat täyttivät tarkoituksensa täydellisesti ja maha pullollaan lähdettiin sitten melko pikaisesti käymään vielä kirjastossa. Ajattelin, että voisin sitten lainata pari ranskankirjaa, joilla pääsisin alkuun tässä harjoittelussani. Iltalukiosta tuli nimittäin viesti, että tänä vuonna ei ranskankursseja iltalukion puolella pidetä, joten pitää toivoa, että kansalaisopistonkurssille tulee tarpeeksi porukkaa, jotta se pidettäisiin. Aloitetaan siis sieltä ja yritetään ensi vuonna iltalukioon, toivottavasti paremmalla menestyksellä...

Huomenna se arki sitten alkaa. Kouluun pitää, luojan kiitos, raahautua vasta kymmeneksi, joten heti ei tarvitse pelätä sydänkohtausta aikaisen herätyksen vuoksi. Päivän pituudesta ei ole tietoa, mutta en usko sen neljää tuntia pidempään kestävän... Toivottavasti. Nyt kun koulukin alkaa niin pitäisi taas ottaa itseään niskasta kiinni tämän laihdutus(ikuisuus)projektin kanssa ja lopettaa se jatkuva leivän ja herkkujen mussuttaminen ja alkaa käydä säännöllisesti lenkkeilemässä ja jumpata. Jotain jumppajuttuja olenkin ajatellut itselleni haalia vuoden piristeeksi, sillä viime vuosi meni vähän laiskotellessa kotisohvalla.

Hämärän peitossa...

Aika hassua, tiistaina pitäisi alkaa toisen lukuvuoden koulussani, mutta minulla, eikä kenelläkään luokkalaisellani ole mitään tietoa, siitä onko meillä edes ensimmäisessä jaksossa mitään kursseja. Tilannehan on nähkääs näin, että olen jo opiskellut matikan, enkun yms yhteiset aineet, jota luokkamme nuorimmat ensimmäisessä jaksossa opiskelevat ja näin meille "vanhuksille" on luvattu järjestää omaa viriketoimintaa... Opettajasta ei kuitenkaan ole kuulunut mitään, vaikka häntä olen sähköpostilla yrittänyt tavoitella. Noh, jos hänestä ei maanantainakaan kuulu mitään, niin ehkä sitä sitten vaan pitää tiistaina ilmestyä kouluun aamusta ja katsella missä sitä kuuluisi olla...

Lähetin tänään myös viestiä aikuislukioon ja kyselin uudemman kerran, että olisiko sitä ranskaa mahdollista päästä opiskelemaan. Toivottavasti vastaus tulee pian, nimittäin tämä innostus ei ota loppuakseen.

Huomenna pitäisi vielä piipahtaa töissä, onneksi puurtamista on tiedossa vain vähäiset neljä tuntia ja sitten on yksi vapaapäivä, ennen kuin koulun pitäisi alkaa... Ajattelin tehdä yllätys visiitin viel vanhempien luokse, joten pyyhällän töistä varmaan suoraa juna-asemalle ja menen kotiin. Maanantaina pitäisi käydä yksi kaveri lahjomassa, kun hän on saavuttanut kunnioitettavat 21 ikävuotta. Ja sitten maanantai iltana takaisin tänne. Eipä tuo ravaaminen kovin fiksua taida olla, mutta kotona on ainakin jotain seuraa kun täällä pystyn juttelemaan vain julisteille (jotka eivät edes liiku niin kuin Harry Potterin maailmassa)...

Olen muuten aivan totaalisen koukussa tuohon Potteriin. Kutos kirjassa olen menossa, enkä viitsisi tehdä yhtään mitään muuta kuin lukea sitä tuntikausia. Töihinkin on tylsä lähteä kun kirjassa on joku todella jännittävä kohta meneillään. Töissäkin huomaan ajattelevani, että pääsis jo kohta kotiin ja Potteria lukemaan. Ehkä hieman huolestuttavaa, noh enää tämä ja seiska, niin saan ehkä taas elämääni jotain muuta sisältöä. Unenmäärä ja laatukin tästä pakkomielteestäni kärsivät, kun ei tee mieli mennä nukkumaankaan.

Ja mikä siinä on ettei viikonloppuna tule telkkarista mitään katsomisen arvoista?!? Ärsyttävää. Tosin kyllähän tuo Potterinkin lukeminen laiskottelemisesta käy, paitsi silmille. Huomenna pitäisi herätä aikaisin ja käydä juoksulenkillä ennen töihin lähtöä. Tykkään lenkkeillä aamulla, kun ihmisiä ei ole vielä paljoa liikkeellä ja kaupunki vasta heräilee. Aamulla ei myöskään ole tukahduttavan kuuma, vaan ilmassa häilyy jo pieni syksyinen tuulahdus. En oikein tiedä miten suhtautua tähän jokavuotiseen syksyn saapumiseen. Toisaalta on mukavaa aloittaa taas normaali arki ja tutut rutiinit, syksy voi ihanimmillaan olla todella kaunis ja levollinen vuodenaika ja se enteilee myös uusia tuulia. Toisaalta tietysti kesä on aika kesä ja tiedän taas haaveilevani rämpiessäni siinä loskassa, kengät ja sukat märkinä, että kesä tulisi mahdollisimman pian, jotta varpaani selviäisivät ilman paleltumia taas yhden vuoden. Ja se vapaus, mikä kesällä on. Ei koulua, töitä (valitettavasti) eikä muitakaan painavia velvollisuuksia, kuten kokeita ja läksyvuoria. Nyt toisaalta odotan innolla mitä kouluvuosi tuo tullessaan, mikä uusia juttuja opin ompelemaan ja sitä ranskaa on pakko päästä opiskelemaan jossain välissä.

Nyt jatkuu kuitenkin Harry Potter ja Puoliverinen prinssi, yksi kirjasarjan ehdottomia helmiä, kolmosen lisäksi. Harmi kun elokuva oli niin kammottavalla tavalla outo, ettei siinä ollut päätä eikä häntää.

vuotis.net

To do-list

Luin juuri viime vuoden Glamour-lehdestä, että "The less time you spend on the 'should do' things, the more time you have for the 'want to' things that make us truly happy". Joten ehkä otsikko on hieman harhaan johtava ja tämän pitäisi olla "What I want to do-list". Uusi kouluvuosi on siis alkamassa ja jotain pitäisi kehitellä, ettei tästä vuodesta tule samanlaista tyhjän panttina oleilua kuin viime vuonna.

Eli haluan:

• Opiskella ranskaa. Laitoin jo iltalukioon viestiä, että olisiko mitenkään mahdollista soluttautua ranskankursseille. En ole kovin hyvä kielissä, joten tämä varmasti vaatisi kovia ponnisteluja, että oppisin ranskaa puhumaan, mutta rakastuin Pariisiin niin silmittömästi, että haluan oppia tuota kieltä.
• Aloittaa uuden harrastuksen. Vielä en ole ihan varma mitä se voisi olla. Jotain tanssia olisi ihanaa pitkästä aikaa testata. Kuntonyrkkeily kiinnostaisi myös. Lisäksi joku hikijumppa olisi oleellinen, että saisi vähän kiinteytettyä tätä kroppaa. Toisaalta en viitsi hamstrata kauheasti erinäisiä aktiviteetteja viikolle, koska tiedän, että jos hommaa on liikaa alan ahdistua ja homma alkaa maistua puulta. Eli sen ranskankurssien lisäksi olisi ihanaa saada jotain liikunnallista, ehkäpä kahdeksi päiväksi viikosta.
• Lukea kirjoja. Kahlaan Pottereita läpi juuri parasta aikaa ja lukeminen tuntuu taas pitkästä aikaa kiinnostavalta puuhalta. Eli pitää tutustua tuohon kylän kirjastoon ja lainata lisää luettavaa, kun nämä Potterit on saatu luettua. Haluan myös lukea pari omaa kirjaa, joita en vieläkään ole saanut aikaiseksi luettua mm. Vintage Fashion ja Influence.
• Laihduttaa. Olen jo onnistunut pudottamaan 12kiloa, mutta vielä olisi paljon pudotettavaa, jotta pääsisi normaalipainoon ja olisi tyytyväinen itseeni. Tiedän pystyväni siihen kunhan saan revittyä itseni pois sohvalta ja sieltä kaupan herkkuosastolta.
• Oppia olemaan sosiaalisempi. Olen tavattoman ujo ja minulta löytyy neljä hyvää ystävää, joiden kanssa hengailen, mutta olisi mukavaa oppia tutustumaan uusiin ihmisiin ja olemaan avoimempi. Ja olisihan se mukavaa jos löytäisi jonkun mukavan pojan, jonka kainaloon voisi syksyn pimeinä iltoina käpertyä ja jolle voisi jutella kaikesta.
• Kokeilla uusia reseptejä. Melkein koko viime lukuvuosi meni kokatessa erilaisia pastoja. Nyt haluan testata myös muita reseptejä, esimerkiksi keittoja ja ruokaisia salaatteja. Nautin ruoanlaitosta ja leipomisesta, joten uusien reseptien kokeileminen tulee varmasti olemaan hauskaa.
• Oppia ompelemaan paremmin. Opiskelen siis vaatetuksen artesaaniksi ja toinen vuoteni alkaa aivan näillä näppäimillä. Kesällä tuli vähän lusmuiltua ompeluksista, joten nyt syksyn tullen olisi kivaa vähän väkerrellä myös koulun ohella omia juttuja. Paljon olisi ideoita, mutta taidot ovat vielä puutteelliset, mutta kyllä tässä kehittyy pikkuhiljaa.

Project runway

Ah, yksi ehdottomasti television parhaista ohjelmista sai tänään huipennuksensa upeassa finaalissa. Heidi Klumin luotsaama Project Runway etsii seuraavaa nimeä muotimaailman huipulle. Tämän iltaisessa finaalissa kilpailivat Kenley Collins, Korto Momolu ja Leanne Marshall. Kaikkien kolmen naisen mallistot olivat kauniita, joskin suosikkini Leanne lumosi minut asujensa upeilla väreillä ja muodoilla.

Kenleyn 50-luvun tyyli sopii hänelle kuin nenä päähän ja asut olivatkin oikein onnistuneita. Tosin hänen muutamissa vaatteissaan oli selvää yhdennäköisyyttä muiden designereiden kanssa.

Vaikka Kenley ärsytti minua suunnattomasti huonon asenteensa vuoksi ohjelman lopussa, niin kyllä hänen mallistossaan muutama helmi oli. Tykkään kovasti upeasta vihreästä puserosta, jonka Kenley esittelin mustan hameen kanssa, alimmassa kuvassa oikealla. Myös nude mekko, kukkaköynnöksellä oli kaunis ja elegantti. Pisteet Kenleylle myös siitä, että hän maalasi kankaansa itse.



Seuraavaksi mallistonsa esitteli ihanan räväkkä ja iloinen Korto. Korton afrikkalaiset juuret vaikuttivat hänen mallistonsa värimaailmaan ja muutama sykähdyttävän kauniin sävyinen vihreä mekko ainakin onnistui lumoamaan minut, vaikka yleensä kierrän vihreän värin kaukaa. Korton värimaailma oli yhtenäinen ja hyvin luonnonläheinen. Suosikkini on beige mekko, jonka hän teki vielä viime hetkillä, kun ei ollut tyytyväinen kaikkiin asuihinsa. Korton luomuksissa ihailen myös kovasti hänen itse tekemiään helmikaulakoruja, jotka viimeistelivät hänen kauniit luomuksensa.

Leanne oli yksi suosikkini jo ihan alkukarsinnoista lähtien. Hänen viehätyksensä erikoisiin leikkauksiin ja muotoihin sopivat minun estetiikkaani. Hän oli saanut inspiraationsa merestä ja sen aalloista. Rakastan raikasta värimaailmaa, joka koostui vaaleansinisestä, puuterista ja valkoisesta. Erittäin kaunista. Muodot olivat ihanan eläväisiä ja erikoisia, itse en ainakaan muista nähneeni näitä asuja ennen missään. Vaikka suunnittelijat kierrättävätkin paljon vanhoja ideoita ja muokkaavat niistä uusia, niin tämä oli minulle jotain aivan uutta ja ihanaa. Rakastuin shown avanneeseen hameeseen ja toppiin, vaaleansiniseen iltapukuun sekä liivi-housuyhdistelmään, jonka Leanne melkein meinasi jättää kokoelmastaan pois - onneksi ei jättänyt, sillä se lumosi niin minut kuin Tim Gunninkin! Ja suurinosa Leannen luomuksista oli tehty kierrätetyistä materiaaleista, joten hänelle on vielä pakko nostaa hattua!

bandelle.com

Minä

Kuka minä olen?

1. Kata
2. Olen 20-vuotias.
3. Minulla on ruskeat hiukset, vihreät silmät ja olen vain 157cm pituinen.
4. Opiskelen vaatetuksen artesaaniksi.
5. Keräilen kahvipaketteja erästä projektiani varten.
6. Minulla on pikkusisko.
7. Rakastan koiria, ehkä vielä joskus hankin sellaisen itselleni.
8. Lempivärini on violetti.
9. Rakastan kauhuleffoja.
10. Olen toivoton romantikko.
11. Minulla on iso kasa vaatteita, muttei mitään päälle pantavaa.
12. Haluan pian matkustaa Pariisiin.
13. Asun ensimmäistä kertaa elämässäni yksin.
14. Rakastan musikaaleja.
15. Hämmästelen kuinka jotkut saavat kielensä rullalle.
16. Nauran paljon kavereideni seurassa, mutta muuten olen todella ujo.
17. Tykkään silmistäni ja hiuksistani.
18. En tykkää reisistäni ja vatsamakkaroista, joita on päässyt vuosien aikana kertymään.
19. Tykkään tanssia.
20. Pienenä halusin laulajaksi ja näyttelijäksi. Nyt olen viisaampi.
21. Onnistun jotenkin aina soluttautumaan itseäni runsaasti viisaampien ihmisten joukkoon ja siellä sitten tunnen oloni helposti aika blondiksi.
22. Rakastan Harry Potter kirjoja, mutta leffat ovat aika syvältä.
23. Haluaisin värjätä hiukset punaisiksi.
24. Olen aina aivan paloautonpunainen kun tulen juoksulenkiltä.
25. Rakastan perhettäni ja ystäviäni suuresti.
26. Tykkään keräillä aurinkolaseja.
27. Lempiaineeni lukiossa oli matematiikka.
28. Inhokkiaineeni yläasteella oli historia.
29. Molempiin yllämainittuihin vaikutti suuresti opettajat.
30. Menen huomenna töihin.