Tällä hetkellä...

... kuuntelen: Kings Of Leon - Closer

... luen: Vintage Fashion-kirjaa. Tämä opus on ollut kirjahyllyssäni jo jonkin aikaa ja tähän asti se on lähinnä jäänyt sivujen selaus ja kuvien kuolaus asteelle. Nyt sain viimein itseäni niskasta kiinni ja aloin lukea opusta kunnolla ja onneksi aloin, kirja on nimittäin äärimmäisen mielenkiintoista tekstiä.

... ompelen: Äidille paitaa erään vanhan paidan kaavoilla. Muuten helppo homma, mutta menee hermo vinokaitaleisiin, jotka pitäisi saada rypytettyyn pääntiehen ja hihoihin. Pitää vaan kerätä aimo annos kärsivällisyyttä ja olla rauhallinen ja tarkka, ettei tarvitse purkaa... Seuraavaksi pitäisi tehdä iskälle joku pussukka työvälineille ja äidille pellavakankaasta tunika. Itselle haluaisin tehdä parista nanson kankaasta mekot. Toiseen on jo suunnitelma ja kaavat valmiit, nyt pitäisi vaan alkaa leikkamaan kangasta.

... haaveilen: Täydellisestä syysvaatevarastosta. Muhkeista villatakeista, värikkäistä pipoista, kaulahuiveista ja lapasista, pitkästä hameesta, lämpöisestä villakangastakista, karvaliivistä, nahkahanskoista, tyylikkäästä nahkasalkusta, isoista koruista, housuista, erilaisista hameista ja villakangas shortseista, ylipolvensaappaista, värikkäistä mekoista ja värikkäistä sukkahousuista.

... olen tyytyväinen: Paino on alkanut taas pitkästä aikaa pudota. Koko kesän junnassin painoni kanssa paikoillaan ja se alkoi turhauttaa. Nyt kun paino on alkanut taas pudota niin odotan innokkaasti ensimmäistä tavoitetta, jonka saavutan noin kilon pudotuksen kuluttua, jolloin hemmottelen itseäni kampaajalla. Seuraavaan tavoitteeseen päästyäni ostan Sinkkuelämän neljännen tuotantokauden ja kun viimein saavutan tavoitepainoni niin sallin itselleni muutaman vaateostoksen. Ei mulla mikään kova kiire tän laihdutuksen kanssa ole, mutta ensi kesäksi olisi kiva päästä rantakuntoon.

... minua harmittaa: Kun rahallinen tilanne on mikä on. Töitä on tosi vaikeaa saada eikä Kelan avut riitä edes vuokran maksamiseen. Kaipa tämä tilanne tästä ainakin jossain vaiheessa korjaantuu ja joku keino löytyy. Pari vuotta pitää sinnitellä, sitten voisin ainakin vuodeksi yrittää saada töitä, niin voisin sitten samalla miettiä, että mitä seuraavaksi.

... odotan: Mennään kavereiden kanssa mökkeilemään 25.-27.9, eli ihan kohta. Luvassa ihania herkkuja, loistavaa seuraa, kummitusjuttuja, naurua, lautapelejä, korttipelejä, rentouttavaa tekemistä, järven rannalla loikoilua (saa nähdä uskaltaako enää mennä uimaan...) ja muutenkin varmasti aivan ihana viikonloppu.

net-a-porter

Dieetit vaihtoon

Subilta alkoi eilen uusi ohjelma Dieetit vaihtoon. Seuraan aina tiiviistä tälläisiä ravintoon ja laihdutukseen liittyviä ohjelmia, koska itsekin kamppailen näiden liikakilojen kanssa. Toinen sarja mitä seuraan on tv-viideltä tuleva Ylipainoinen maanantaisin.

Tämän subin uuden ohjelman idea on, että lääkäri Christian Jessen ottaa ohjaukseensa samanaikaisesti yhden itseään nälässä pitävän ihmisen ja toisen, joka ahmii kaiken mitä eteen sattuu. Idea on mielestäni toimiva, kun katsotaan voivatko he oppia toisiltaan tapoja ja löytää sitten kultaisen keskitien omaan ruokailuunsa. Viidenpäivän ajan he siis vaihtavat ruokailutottumuksensa päikseen ja sitä seuraa kolmen kuukauden jakso, johon he saavat ohjeet, kuinka löytää ruokailuunsa parempia lähestymistapoja.

Lisäksi Anna Richardson testaa erilaisia dieettejä todetakseen mitkä niistä toimivat ja mitkä ovat huuhaata. Eilisessä jaksossa testissä oli omenadieetti, jossa nimensämukaisesti syötiin pelkkiä omenoita. Hyh, vaikka omenoista tykkään ja minun niitä pitäisi enemmän popsia, niin en kyllä haluaisi syödä niitä aamulla, lounaalla, päivällisellä ja iltapalalla. Ihan pikkasen tylsää.

Mikä mielestäni oli huolestuttavinta kun katsoin ohjelmaa, oli se että en edes kauhistellut kuinka laiha se ohjattavana ollut tyttö oli. Nykypäiväni näkee niin paljon laihoja malleja, että se turruttaa. Kun kuulin kuinka paljon (tai tässä tapauksessa vähän) hän painoi, kauhistuin sillä vaaka näytti vain 42kiloa ja hän ei kuintekaan ollut lyhyt. Ja se kuinka vähän hän söi oli pelottavaa. Naisen kuuluisi keskimäärin saada 2000kcal päivässä ja hän söi ainoastaan 1400kcal! Eli sama kuin hän jättäisi tuolla keskimääräisellä energiansaannilla syömättä mitään kahtena kokonaisena päivänä! Hui.

Toinen ääripää oli tietenkin sitten sairaanloisesti lihava nainen. En kyllä häntä katsellessani myöskään kauhistellut, sillä olen sen verran tiiviisti seurannut kaikkia Suurin Pudottaja ja Ylipainoinen-ohjelmia, joissa juurikin nämä ylipainoiset ihmiset yrittävät pudottaa painoaan. Hän sitten arvatenkin söi aivan liikaa ja usein hän söi vielä yölläkin tukevia aterioita. Ja liikuntaa hän ei harrastanut nimeksikään.

Miten siis löytää se kultainen keskitie? Itse alan uskoakseni olla aika lähellä sitä. Syön neljä kertaa päivässä, kaksi lämmintä ateriaa ja pyrin herkuttelemaan vain kerran viikossa, joskin söin eilen jäätelön vaikka tänään on vasta virallisesti herkkupäiväni. Ei se silti koko laihdutus prosessiani kaada ja uskon nyt kun arki ja rutiinit ovat alkaneet niin laihdutus taas onnistuu paljon helpommin ja nopeammin, kuin kesälomalla, jolloin vaa'an numero ei pudonnut sitten millään. Olen oppinut tykkäämään liikunnasta ja keksinyt itselleni uusia harrastuksia. Vielä kun oppisin säännöstelemään noiden herkkujen määrää näinä päivinä, joilloin niitä itselleni suon.