Näytetään tekstit, joissa on tunniste Pohdintaa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Pohdintaa. Näytä kaikki tekstit

tiistai 19. tammikuuta 2010

Hiushuolia

Mikä siinä on että ne päätä koristavat kutrit voivat aiheuttaa niin paljon päänvaivaa? Erityisesti näin talvisin hiukset tuntuvat joko liimautuvan päänahkaan tai sitten ne sojottavat sähköisinä joka puolelle.

Kaupat ovat täynnä tuotteita, jotka lupaavat hillitä sähköisyyttä, tuuheuttaa, antaa lisää kiiltoa ja elinvoimaa tai ravita hiukset tyvestä latvaan. Mutta mistä löytää shampoo, joka lupaa pelastaa huonoilta hiuspäiviltä vuoden jokaisena päivänä? Itse tunnun kärsivän huonoista hiuspäivistä talvisin vähintään joka toinen päivä. Hiukset eivät pysy millään aisoissa vaan ne yrittävät kohota kohti taivaita tai vastaavasti lipua mahdollisimman huomaamattomina pitkin päätä.

Nyt kaipaan siis vaihtelua! Hiukset olen saanut kasvatettua jo hyvinkin pitkiksi. Pidemmiksi kuin mitä ne ovat pitkiin aikoihin olleet. Nyt olen kuitenkin taas alkanut epäillä, että olisiko se lyhyempi malli kuintenkin kivempi ja käytännöllisempi. En usko, että lyhyet hiukset ovat yhtään sen helpommin kontrolloitavissa kuin nämä pitkät, mitä tulee sähköisyyteen, mutta kun ne eivät paina niin paljoa, niin ehkä ne olisivat vähän tuuheamman oloiset. Omistan myös sen verran paksut hiukset, että paino putoaisi varmaan kilon verran kun poikkaisisin nämä polkkamittaan. En ole vielä ihan varma kuinka paljon leikkautan hiuksiani kun ensi kerran menen kampaajalle, mutta aika reilusti saa lähteä. Tulevaa kevättä ja kesääkin ajatellen lyhyemmät hiukset kuulostaisivat aika kivoilta. Otsahiuksista tykkään edelleen, joten ne jäävät, mutta en pistäisi pahitteeksi jos otsiskin saisi vähän jotain uutta muotoa. Tiedän, että ehdin monta kertaa päättää olla lyhentämättä hiuksiani kun menen kampaajalle, mutta jonkinlainen vaihtelu virkistäisi ja kummasti. Onhan tässä ollut hommaa kasvattaa näitä hiuksia näinkin pitkiksi, mutta toisaalta taas ehtii sitä elämän aikana vielä kasvattaa ja leikkauttaa näitä hiuksia vaikka kuinka useasti.

Jos kuitenkin pitäisi hiukseni pitkinä, niin jotain muutosta pitäisi silti saada. Värjäsin hiukseni vasta vähän aikaa sitten, mutta nyt jo kaipaisin jotain uutta. Ehkä jotain punaiseen vivahtavaa. Viime kerralla laitettiin vaaleita raitoja otsatukkaan ja nyt kun juurikasvu jo loistaa niin olisi kiva saada ne piiloon vaikka niistä tykkäsinkin alussa kovasti. Malliin pitäisi myös saada päivitystä. Kevennystäkin tämä pehko jo kaipaisi, sillä kun näitä hiuksia löytyy sen verran reilusti, että vähän vähempikin riittäisi. No ei, tyytyväinen olen ainakin yleensä siihen, että hiukset on vähän perussuomalaista hiusta paksummat. Niitä kiharoita kuitenkin edelleen kaipailisin.


Ashlee Simpsonin hiuksissa miellyttää punertavan värin lisäksi otsis. Tuollainen sopivan repaleinen ja rento. En tirdä miten itse osaisin olla noin pitkien otsahiussuortuvien kanssa, mutta ehkä pitäisi kokeilla?



Katie Holmesin polkka on ehkä hitusen liian lyhyt omaan makuuni, mutta muuten malli on ihan kivannäköinen. Omat hiukseni eivät kyllä ikinä pysyisi noin suorina kuin Katiella, mutta toisaalta pidän vähän "rähjäisemmästä" ja rennommasta ilmeestä, koska en muutenkaan tyylini kanssa jaksa pingottaa.



Rihanna jaksaa leikkiä hiuksillaan. Nykyinen lyhyt malli on melko raju, mutta tykkäsin eniten neidin puolipitkästä tukasta. Tumma väri ja iho näyttävät upeilta, mutta itselleni en noin mustaa väriä ottaisi. Malli sen sijaan on oikein näpsäkkä.



Onpas muokatun näköinen kuva! Jessica Simpson ei kuulu niihin julkkiksiin, joita jaksaisin seurata, mutta tämä kuva pisti silmääni kun etsin julkkisten hiustyylejä googlesta. Tykkään ihanan keveän oloisista hiuksista ja helposta mallista.



Charlize Theronilla on kauniit sirot kasvot, joten tämä lyhyt malli sopii hänelle todella kauniisti. Itsekin kaipailisin kevyttä tukkaa, mutta ihan näin lyhyeksi en ehkä uskalla leikata.



Pidempiä hiuksia sitten. Nämä Ashley Olsenin hiukset ovat täydelliset. Jos minulla olisi tälläiset kiharat niin olisin taivaassa. Ja pakko myöntää kyllä minua kiinnostaisi tietää miltä näyttäisin blondina...



Emmy Rossum on sitten toinen kiharapää, jonka kutrit aiheuttavat minussa suurta kateutta. Loivat laineetkin kelpaisivat, jos kunnon kihara ei onnistu!

sunnuntai 18. lokakuuta 2009

Tyyliteltyä

Eli siitä omasta tyylistäni... En osaa liittää tyyliäni mihinkään tiettyyn kategoriaan, enkä tosin koe sitä tarpeelliseksikaan. Rakastan ostella ja käyttää erilaisia vaatteita ja asusteita, mutta nyt koen tarvitsevani pienen katsauksen omaan tyyliini, etten enää tee virheostoksia. Sen verran paljon kamaa tuli taas laitettua kirpputorilaatikkoon viime vaatekaapinsiivouspäivänä, että en enää halua miettiä kuinka paljon rahaa on tullut laitettua vaatteisiin, joita olen käyttänyt kerran tai kaksi, pahimmassa tapauksessa vaate on jäänyt roikkumaan komeroon koskemattomana.
Aloitetaan tyylin läpikäynti väreistä. On harvoja värejä, joista en tykkää, mutta en kuitenkaan osaa käyttää moniakaan värejä luontevasti. Jos valitsen värikkään paidan tai hameen niin yhdistän sen lähes poikkeuksetta mustaan, valkoiseen tai harmaaseen. Musta on hyvä pohjaväri kaikille värikkäille sävyille, se rauhoittaa ne. Toisaalta tämä tapa yhdistellä värejä on pohjattoman tylsä. Olisi ihanaa osata yhdistellä erivärisiä vaatteita ja kuoseja keskenään ja näyttää siltä, että homma on hallussa, eikä ole yhtäkkiä tullut värisokeaksi. Yleisimmin pukeudunkin siis mustaan, harmaaseen ja valkoiseen. Olen sen verran ujo, etten halua herättää ylimääräistä huomiota räikeillä väreillä. Pukeutumisessani käytän harkiten sinistä, violettia, pinkkiä ja punaista, jota sitäkin nykyään vä henevässä määrin. Yleensä asun väripilkku on t-paita, jonka yhdistän joko sinisiin tai mustiin farkkuihin ja mustaan neuletakkiin. Säälittävää. Omistan kylläkin myös värikkäitä kaulahuiveja, joilla suojaudun samalla syksyn ja talven viimaa vastaan. Lisäksi kaipailisin värikkäitä laukkuja ja kenkiä, joilla saisi helposti jotain extraa asuun kuin asuun.
Värikkäiden laukkujen ja kenkien kautta saankin aasin sillan asusteisiin yleensä. En pidä itseäni mitenkään kovana asustajana, mutta minulla voi kenkien lisäksi lähes aina nähdä huivin (paitsi kesän helteillä), laukun ja yleensä jonkun vyön. Käytän erilaisia nahkavöitä farkkujen kanssa pitämässä ne ylhäällä, en niinkään koristeena. Mekkojen kanssa sitten sidon vyön vyötärölle kuromaan väljäämallia imartelevammaksi tai muuten vain tuomaan eloa asuun. Omistan lähinnä mustia ja ruskeita vöitä, joten joku punainen tai sininen vyö olisi tervetullut kokoelmaani. Nyt olen innostunut myös mokkanahasta, joten sellaisen vyön voisin myös kelpuuttaa kokoelmaani.
Nahkaa suosin myös laukuissa. Olen keräillyt kirppareilta hauskoja veskoja, mutta tämän hetken ehdoton suosikkini laukuissa on h&m:n musta hapsulaukku, joka on jokapäiväisessä käytössä, lähinnä siksi, että se on ainoa laukkuni mihin saan mahtumaan koulukansion ja kaiken muun päivän aikana tarvittavan roinan. Toinen lemppari on musta David Jonesin nahkalaukku, jonka huusin huuto.netistä. Se taitaa myös olla tyylikkäin nahkalaukkuni. Muutama pieni juhlalaukku löytyy. Mutta taas pitää todeta, että värit ovat todella vähissä. Mustaa, mustaa ja mustaa, hieman valkoista ja pilkahdus harmaata. Kaipaan ensinnäkin ruskeaa nahkalaukkua, mieluiten konjakinruskeaa ja vähän tummempaa. Ja niitä pirteitä värejä. Punainen, sininen ja violetti olisivat oivallisia laukkujen värejä ja aionkin tulevaisuudessa keskittää katseeni näihin väreihin. Jos en opi pukeutumaan värikkäämmin niin ainakin voin piristää mustaa asua värikkäällä laukulla ja kengillä.
Kengistä sanoisin sen verran, että käytän arkena lähinnä matalakorkoisia kenkiä. Korkoa saa kyllä olla, mutta sen tulee olla tukeva ja kohtuullisen korkuinen. Kesäisin aika kuluu ballerinoissa ja matalapohjaisissa sandaaleissa. Converset ovat viileämpien säiden varuste ja niissä elän lähes koko syksyn ja kevään. Pitäisi kyllä ostaa uudet Converse-tossut kun vanhat alkavat olla lahoamispisteessä... Talvisin tykkään saappaista, joita on haastavaa löytää kun omaan melko paksut pohkeet, jotka eivät sovi läheskään kaikkiin ihailemiini kenkiin. Ostin itselleni talveksi mustat saappaat ja kaipailisin vielä toisia talvisaappaita ruskeassa värissä. Nilkkurit ovat myös lemppareitani ja täydellisten nilkkureiden metsästys jatkuu... Juhlissa tykkään käyttää korkoja ja kimallusta.
Kimaltelu oli ennen mieleeni vähän enemmänkin ja taisinkin saada siitä yliannostuksen, koska nyt se ei miellytä silmääni enää juuri ollenkaan. Koruja tykkään käyttää, mutta harkiten ja maltillisesti. Yksi massiivinen koru riittää asun täydentäjäksi. Yleensä koru roikkuu kaulassa. Haluaisin oppia käyttämään enemmän myös käsikoruja, mutta kaipaisin kokoelmaani vähän erityylisiä koruja kuin mitä omistan. Muutama iso rengas laatikosta löytyy, mutta ne ovat jääneet hyvin vähälle käytölle... Ostoslistalla olisi hopeanvärinen rannekello. Nykyään en käytä juurikaan edes korvakoruja kun ennen korvissa oli aina nappikorvakorut. Yleensä todennäköisin paikka koruille löytyy kuitenkin kaulasta, ellen ole kiehonut huivia kaulaan.
Huiveista opin tykkäämään parisen vuotta sitten. Sitä ennen en käyttänyt huivia melkein niillä pahimmillakaan pakkasilla. Nyt se löytyy kaulasta 3/4 vuodesta ja joskus kesälläkin jos ilmat ovat viileät. Ensimmäinen huivi taisi olla pinkki Lindexin huivi, joka löytyy minulta edelleen. Se alkaa tosin jo näyttää ikääntymisen merkkejä, mutten henno heittää sitä pois ennen kuin olen löytänyt sille sopivan korvaajan. Pinkki on yksi herkullisimmista väreistä mitä tiedän, mutta sitä pitää käyttää maltilla ellei halua näyttää Paris Hiltonilta. Muita värejä joita huiveistani löytyy on puuteri, sininen, keltainen, musta-valkoinen ja sini-puna-valkoinen. Sisko neuloo minulle jouluksi punaista pitkää kaulahuivia, sitä innolla odotellessani, sillä olenkin kaivannut huivikokoelmaani kirkkaanpunaista huivia...
Yksi lemppari asuste on vielä mainitsematta, nimittäin aurinkolasit. Silmäni ovat kesän kirkkailla säillä melko valonarat, joten aurinkolasit ovat tarpeen. Tykkään erityisesti wayfarer-mallisista laseista, joita minulla löytyykin useammassa värissä. Myös clubmastereihin ihastuin viime kesänä. Pitäisi kyllä investoida hyviin aurinkolaseihin vahvuuksilla. sillä omistan silmälasit, mutten ole opetellut käyttämään piilolinssejä, joten kesäisin kuljeskelen joko auringon sokaisemana tai siksi etten näe tarkasti...
Asusteista sitten siihen pääasiaan eli vaatteisiin. Vaatekaappini tärkeimpiin elementteihin kuuluvat ohuet neuletakit, farkut, topit, mekot ja mustat sukkahousut. Kouluun pukeudun yleensä farkkuihin, koska ne ovat käytännöllisimmät. Viikonloppuihin sitten tykkään pukeutua mekkoihin ja mustiin sukkahousuihin. Tykkään käytännöllisistä vaatteista: isoista taskuista, isoista huiveista, lämpimistä takeista, käärittävistä hihoista ja monikäyttöisyydestä. Jokaisen suomalaisen tulisi myös omistaa laadukas takki, oli se sitten toppatakki tai villakangastakki, mutta koska vietämme suurimman osan vuodesta pakkaselta pakoillen on hyvä päälystakki must. Sillä voi piilottaa huonon asun tai vastaavasti huono takki pilaa hyvänkin kokonaisuuden silmänräpäyksessä. Nykyään kiinnitän entistä enemmän huomiota vaatteiden laatuun ja materiaaleihin. Kun olimme siskoni kanssa shoppailemassa löytyi kaupoista pelkkiä akryylineuleita ja heti kulahtavia trikoolörttöpaitoja, se vähän ahdisti ja ärsytti. Toisaalta nyt kun kieltäytyy ostamasta noita vaatteita säästyy niin hermoja kuin rahaakin. Pitää satsata laatuun määrän sijasta. Samoin mietin nykyään tarkemmin tuleeko vaatetta käytettyä vielä kun ensi ihastus menee ohi. Kestääkö rakkaus, vai joutuuko vaate heti kirpparille?
Tyylini on melko rento. Tunnen oloni helposti epämukavasti, jos asu on liian tarkkaan harkittua jokaista yksityiskohtaa myöten. Tykkään enemmän asuista, jotka näyttävät siltä, että ne on vaan sattuneet osumaan käteen kaapista vedettäessä. Tietysti vaatteiden pitää olla siistit ja ehjät, mutta jos jokainen asuste ja vaate on soinnutettu yhteen se menee jo liiallisuuksiin. Jotain outoa ja väärää saa asussa olla. Parhaalta näyttää kun tietää mikä sopii itselle ja käyttää juuri sellaisia vaatteita kuin haluaa. Itsevarmuus kaunistaa ja jos viihtyy vaatteissaan se näkyy. Juhliin voikin sitten panostaa vähän enemmän. Suomalaisilla on vaan pahatapa alipukeutua ja sitten kun itse haluaisin pukeutua oikein juhlavasti, niin tunnen oloni hassuksi kun muut seisovat rinnallani farkuissa...

Loppujen lopuksi ne vaatteet, joita eniten rakastan ovat melko klassisia ja helposti yhdisteltäviä. Raitapaita, villakangastakki, trenssi, farkut, valkoinen t-paita, farkkutakki, tank-topit, rannekello, ballerinat, laadukas nahkalaukku, metalliriipukset ja koruröykkiöt, nahkatakki, ohuet neuletakit, farkkuhame, pehmoiset kaulahuivit, baskerit ja isot pipot, villakangashameet, nahkahanskat, saappaat, paksut mustat sukkahousut, mekot... Enkä tarkoita nyt klassisella tyylillä mitään Audrey Hepburnin pikkumustaa ja helmikaulakorua, vaikka nekin upeilta näyttävät. Klassiseen nykyaikaiseen tyyliin sopivat niin jakut, farkut kuin ne helmetkin. Minulle tärkeintä on pitää kokonaisuus rentona, mutta sopivan harkittuna. Asusteilla saa ihmeitä aikaan.
Ja kun vaatevaraston pohja on kunnossa voi sinne helposti poimia uusimmista muotioikuista ne parhaimmat, kuten haaremihousut ja paljettitakit piristämään lookkia. Ja vaikka valitsisikin pelkkiä klassikoita, niissäkin on paljon valinnanvaraa, eikä tarvitse pelätä näyttävänsä samalta kuin muut klassisen tyylin noudattajat. Trenssejä on monen värisinä ja mallisia, raitoja monen paksuisina, neuleita monenlaisilla napeilla ja kauluksilla, mekkoja mitä erikoisimmilla leikkauksilla ja farkuissa sitä vasta mahdollisuuksia onkin!
net-a-porter

perjantai 16. lokakuuta 2009

My style




Totesin, että ennen kuin alan pohtia mitä tarvitsen perusvaatevalikoimaani minun pitäisi olla selvillä millainen tyyli minulla on ja mitä vaatteita käytän yleisimmin. Missä vaatteissa tunnen olevani kotonani koko päivän ja mitkä aiheuttavat ylimääräistä väätelehdintää ja epämieluisaa oloa. Mitkä värit saavat minut tuntemaan hyvältä ja energiseltä ja missä tunnen näyttäväni harmaalta. Millaiset muodot miellyttävät ja missä näytän mammutilta?

Tulevalla viikolla ajattelin tehdä tutkimusta omasta tyylistäni. Nyt nautiskelen viimeisistä syyslomapäivistäni ja yritän kerätä voimia tulevaa koulurutistusta varten. Ulkona on jäätävän kylmä ja sisälläkin paleltaa, mutta pitää vaan yrittää kärvistellä.

torstai 24. syyskuuta 2009

Vaatekaapin vastaisku vol.3

Viimein vaatekaappi on kunnossa. Kävin läpi kengät, korut, vyöt ja muut asusteet vaatteiden lisäksi. Muutama pari kenkiäkin lähtee kirpparille, samoin pari laukkua ja muutama vyö. Kyllä tuntuu vaatekaappi väljemmältä ja helpommin hallittavalta. Muutama vaate tosiaan on koeajalla, jos niitä ei tule käytettyä vuoden aikana kertaakaan, niin ne saavat lähtöpassit. Iso homma se oli, mutta kun sen teki pienissä erissä niin ei se tuntunut niin pahalta. Kirjoittelin vähän ylös ostoslistaa tulevaa varten, mutta nyt aion nauttia siististä ja kelvollisesta vaatevarastosta jonkin aikaa. Jotain sieltä kyllä puuttuu, mutta uskon pärjääväni näillä jonkin aikaa, kunnes ne viimeisetkin neuleeni sanovat itsensä irti ja pöllähtävät ilmaan miljoonina pieninä nukkapalluroina. Perusvaatevarastoakin olen jo vähän mietiskellyt ja se on kyllä vielä hieman puutteellinen. Tilasin amazon.comista kirjan, jossa kerrotaan 100 vaatetta/asustetta, jotka naisen pitäisi omistaa, joten sitä odotellessa.
Tuleva viikonloppu kuluukin mökkeillessä parin ystävän kanssa. Luvassa luvattoman paljon herkuttelua (ihan kun sitä painoa ei muutenkin olisi jo tarpeeksi), naureskelua, ulkoilua, pelailua ja rentoutumista. Toivottavasti mökki on kiva ja ulkohuussi siedettävä. Koulussa alkaa ensimmäinen jakso olla pulkassa ja ensi jaksossa onkin sitten vähän enemmän opiskelua, puuh. Mutta onneksi syyslomakin lähestyy ja ennen kuin huomaammekaan on joulu!

Tänään on illalla ranskantunti ja sitten pitää vielä körötellä vanhempien luokse. Onneksi ihana äiti lupasi tulla minut täältä hakemaan, niin saan samalla raahattua kirpparikamat sinne ja otettua mökkivarusteet mukaan, eikä tarvitse junassa vallata kolmea penkkiä kapsäkeille.

Ensi viikolla pitääkin taas ryhdistäytyä laihdutuksen kanssa, sillä tämä viikko on mennyt aika penkin alle ja pitää päästä tavoitepainoon, ennen kuin menen kampaajalle syyslomalla. Hyvää viikonloppua kaikille. Ensi viikolla palaan taas pohtimaan täydellisen vaatekaapin sisältöä.

tiistai 22. syyskuuta 2009

Vaatekaapin vastaisku vol.2

12.35 Sängyllä on jättimäinen kasa paitoja ja toppeja. Miten sitä onkin tullut hamstrattua näin paljon surullisen luiruja rättejä, jotka ovat menettivät muotonsa jo kauan sitten ja joiden pinta näyttää siltä kuin se olisi maannut sängyn alla viisi vuotta huomiotta. Nyt olen vahva ja laitan vaatteet kierrätykseen. Ennen pidin aina toppeja, mutta nyt päälle eksyy useammin t-paita ja neule. Lisänsä tähän projektiin tuo vielä se 15kilon painonpudotus, jonka ansiosta suurinosa vaatteistani on minulle enemmän tai vähemmän isoja.

12.48 Jesh. Toppikasa siivottu. Seuraavaksi neuleiden kimppuun.

12.50 Kamalaa! Järkyttävää! Nyt kun olen levittänyt kaikki neuleeni sängylle huomaan, että ne ovat aivan järkyttävän huonokuntoisia ja halvan näköisiä. Ihan nolottaa, että olen kulkenut tämän näköisissä rievuissa ympäri kaupunkia. Kurkistus pesuohjeisiin kertoo neuleiden huononkunnon syyn: 100% akryyliä, 70% akryyliä ja 30% puuvillaa, 20% puuvillaa, 20% polyamidia ja 60% akryyliä. Huokaus.

12.53 En voi kuitenkaan heittää kaikkia neuleita menemään sillä joudun muuten kulkemaan talven t-paidoissa. Huonokuntoisimmat saavat auttamatta kenkään, mutta muutama pitää säästää pakkasia varten. Pitää ehkä opetella kerrospukeutumista, että pärjää noin ohuiksi hankautuneissa neuleissa. Ehkä se pintaan kertynyt nukka lämmittää...

12.55 En enää ikinä osta vaatteita, joissa on akryyliä. Piste.

13.05 Nyt on kirpparikasa jo aika korkea. Hyvä niin. Tuntuu jopa vähän vapauttavalta kun vaatteita ei enää pursuile yli äyräiden ja surkeimmat tapaukset on heitetty pois. Ei tarvitse enää pelätä, että hairahtuu aamukiireessä nappaamaan sen kulahtaneimman neuleen sieltä kaapista. Nyt rekeillä olevien mekkojen kimppuun.

13.10 Mekot koristavat nyt sänkyä. Suurimman osan aion näistä säilyttää, mutta katsotaan jos jostain olisi aika luopua.

13.15 Pari mekkoa kaipaa kavennusta ja lyhennystä, mutta ne saavat jäädä. Muutama vaate siirtyy harkinnassa olevien vaatteiden kasaan. Aion opetella käyttämään niitä tai lupaan laittaa ne kiertoon, jos en ole käyttänyt niitä ensi kesään mennessä.

13.35 Sitten vielä toisen rekki. Siellä on paitoja, hameita ja housuja.

13.50 Huhhuh, homma alkaa olla selvillä. Kirpparikasa kohoaa korkeuksiin, mutta tuunattavien vaatteiden kasa on sitäkin korkeampi. Olo alkaa olla helpottunut kun homma alkaa olla valmis.

13.51 Keräilin vielä olohuoneeseen eksyneitä vaatteita ja järjestelin niitä kaappeihin, mutta mitä kummaa?! Eräässä neuleessa, jonka ostin vain vähän aikaa sitten (jolloin jo yritin kiinnittää huomiota materiaaleihin), on kumma pesulappu. Olen ilmeisesti katsonut vain ylimmän materiaalitekstin, jossa lukee "GB 95% cotton, 5% mohair". Ja nyt kun tutustun paremmin lappuun, niin suomenkielisessä tekstissä lukee: "FI 95% akryyli, 5% mohair". Siis mitä ihmettä? Argh. Minua on huijattu. Taas olen onnistunut hamstraamaan kaappiini yhden akryyliunelman, joka varmasti kärsii pian kamalat tappiota ja rahat lensivät taas taivaan tuuliin ihan turhaan. Kyllä nyt ottaa päähän.

13.55 Seuraavaksi vuorossa siis vyöt, takit, kengät ja laukut. Sitten pitäisi muuten vaan siivota kämppään, että se mätsää mun uuden siistin vaatekaapin kanssa! Ja kun olen saantu kaikki paikat siivottua pitää perehtyä niiden vaatteiden kaventamiseen, lyhentämiseen ja muuhun muokkaukseen, ettei ne sitten vaan jää nurkkaa pölyttymään. Pois vietävät vaatteet raahataan kirpparille ja säästetään rahaa saumuriin.

Kirpparille lähtee ainakin:


Vastarinta räjähtänyttä vaatekaappia ja huonolaatuisia vaatteita vastaan jatkuu...

perjantai 14. elokuuta 2009

Dieetit vaihtoon

Subilta alkoi eilen uusi ohjelma Dieetit vaihtoon. Seuraan aina tiiviistä tälläisiä ravintoon ja laihdutukseen liittyviä ohjelmia, koska itsekin kamppailen näiden liikakilojen kanssa. Toinen sarja mitä seuraan on tv-viideltä tuleva Ylipainoinen maanantaisin.

Tämän subin uuden ohjelman idea on, että lääkäri Christian Jessen ottaa ohjaukseensa samanaikaisesti yhden itseään nälässä pitävän ihmisen ja toisen, joka ahmii kaiken mitä eteen sattuu. Idea on mielestäni toimiva, kun katsotaan voivatko he oppia toisiltaan tapoja ja löytää sitten kultaisen keskitien omaan ruokailuunsa. Viidenpäivän ajan he siis vaihtavat ruokailutottumuksensa päikseen ja sitä seuraa kolmen kuukauden jakso, johon he saavat ohjeet, kuinka löytää ruokailuunsa parempia lähestymistapoja.

Lisäksi Anna Richardson testaa erilaisia dieettejä todetakseen mitkä niistä toimivat ja mitkä ovat huuhaata. Eilisessä jaksossa testissä oli omenadieetti, jossa nimensämukaisesti syötiin pelkkiä omenoita. Hyh, vaikka omenoista tykkään ja minun niitä pitäisi enemmän popsia, niin en kyllä haluaisi syödä niitä aamulla, lounaalla, päivällisellä ja iltapalalla. Ihan pikkasen tylsää.

Mikä mielestäni oli huolestuttavinta kun katsoin ohjelmaa, oli se että en edes kauhistellut kuinka laiha se ohjattavana ollut tyttö oli. Nykypäiväni näkee niin paljon laihoja malleja, että se turruttaa. Kun kuulin kuinka paljon (tai tässä tapauksessa vähän) hän painoi, kauhistuin sillä vaaka näytti vain 42kiloa ja hän ei kuintekaan ollut lyhyt. Ja se kuinka vähän hän söi oli pelottavaa. Naisen kuuluisi keskimäärin saada 2000kcal päivässä ja hän söi ainoastaan 1400kcal! Eli sama kuin hän jättäisi tuolla keskimääräisellä energiansaannilla syömättä mitään kahtena kokonaisena päivänä! Hui.

Toinen ääripää oli tietenkin sitten sairaanloisesti lihava nainen. En kyllä häntä katsellessani myöskään kauhistellut, sillä olen sen verran tiiviisti seurannut kaikkia Suurin Pudottaja ja Ylipainoinen-ohjelmia, joissa juurikin nämä ylipainoiset ihmiset yrittävät pudottaa painoaan. Hän sitten arvatenkin söi aivan liikaa ja usein hän söi vielä yölläkin tukevia aterioita. Ja liikuntaa hän ei harrastanut nimeksikään.

Miten siis löytää se kultainen keskitie? Itse alan uskoakseni olla aika lähellä sitä. Syön neljä kertaa päivässä, kaksi lämmintä ateriaa ja pyrin herkuttelemaan vain kerran viikossa, joskin söin eilen jäätelön vaikka tänään on vasta virallisesti herkkupäiväni. Ei se silti koko laihdutus prosessiani kaada ja uskon nyt kun arki ja rutiinit ovat alkaneet niin laihdutus taas onnistuu paljon helpommin ja nopeammin, kuin kesälomalla, jolloin vaa'an numero ei pudonnut sitten millään. Olen oppinut tykkäämään liikunnasta ja keksinyt itselleni uusia harrastuksia. Vielä kun oppisin säännöstelemään noiden herkkujen määrää näinä päivinä, joilloin niitä itselleni suon.

torstai 6. elokuuta 2009

Project runway

Ah, yksi ehdottomasti television parhaista ohjelmista sai tänään huipennuksensa upeassa finaalissa. Heidi Klumin luotsaama Project Runway etsii seuraavaa nimeä muotimaailman huipulle. Tämän iltaisessa finaalissa kilpailivat Kenley Collins, Korto Momolu ja Leanne Marshall. Kaikkien kolmen naisen mallistot olivat kauniita, joskin suosikkini Leanne lumosi minut asujensa upeilla väreillä ja muodoilla.
Kenleyn 50-luvun tyyli sopii hänelle kuin nenä päähän ja asut olivatkin oikein onnistuneita. Tosin hänen muutamissa vaatteissaan oli selvää yhdennäköisyyttä muiden designereiden kanssa.

Vaikka Kenley ärsytti minua suunnattomasti huonon asenteensa vuoksi ohjelman lopussa, niin kyllä hänen mallistossaan muutama helmi oli. Tykkään kovasti upeasta vihreästä puserosta, jonka Kenley esittelin mustan hameen kanssa, alimmassa kuvassa oikealla. Myös nude mekko, kukkaköynnöksellä oli kaunis ja elegantti. Pisteet Kenleylle myös siitä, että hän maalasi kankaansa itse.



Seuraavaksi mallistonsa esitteli ihanan räväkkä ja iloinen Korto. Korton afrikkalaiset juuret vaikuttivat hänen mallistonsa värimaailmaan ja muutama sykähdyttävän kauniin sävyinen vihreä mekko ainakin onnistui lumoamaan minut, vaikka yleensä kierrän vihreän värin kaukaa. Korton värimaailma oli yhtenäinen ja hyvin luonnonläheinen. Suosikkini on beige mekko, jonka hän teki vielä viime hetkillä, kun ei ollut tyytyväinen kaikkiin asuihinsa. Korton luomuksissa ihailen myös kovasti hänen itse tekemiään helmikaulakoruja, jotka viimeistelivät hänen kauniit luomuksensa.

Leanne oli yksi suosikkini jo ihan alkukarsinnoista lähtien. Hänen viehätyksensä erikoisiin leikkauksiin ja muotoihin sopivat minun estetiikkaani. Hän oli saanut inspiraationsa merestä ja sen aalloista. Rakastan raikasta värimaailmaa, joka koostui vaaleansinisestä, puuterista ja valkoisesta. Erittäin kaunista. Muodot olivat ihanan eläväisiä ja erikoisia, itse en ainakaan muista nähneeni näitä asuja ennen missään. Vaikka suunnittelijat kierrättävätkin paljon vanhoja ideoita ja muokkaavat niistä uusia, niin tämä oli minulle jotain aivan uutta ja ihanaa. Rakastuin shown avanneeseen hameeseen ja toppiin, vaaleansiniseen iltapukuun sekä liivi-housuyhdistelmään, jonka Leanne melkein meinasi jättää kokoelmastaan pois - onneksi ei jättänyt, sillä se lumosi niin minut kuin Tim Gunninkin! Ja suurinosa Leannen luomuksista oli tehty kierrätetyistä materiaaleista, joten hänelle on vielä pakko nostaa hattua!

bandelle.com