Sattuu sattuu

Olen käyttänyt tätä lomaani toteutaakseni muutamia pieniä ompelujuttuja äidilleni. Alkuviikosta tein kasan sööttejä patalappuja myyjäisiin ja äsken sain äitini hameen sovitusversion ommeltua ja sovitettua. Sovitusversio oli juuri oikean kokoinen, joten kaavoihin ei onneksi tarvitse tehdä muutoksia. Nyt siis luvassa varsinaisen hameen tekoa. Hameen lisäksi lupasin tehdä muutaman kassin ja joulupussukoita myyjäisiin. Kun tulee vietettyä aikaa sisällä ommellen, niin musiikki on mukava kaveri joka viihdyttää jos meinaa mennä hermo jos kone alkaa temppuilla.

Tässä tämän hetken suosikkibiisini:

• Jenni Vartiainen - Missä muruseni on
• Hurts - Evelyn
• Breaking Benjamin - Diary of Jane
• Rihanna - Only girl
• Fireal - Halo
• Amy Lee, Seether - Broken

Siinä tämän hetken soittolista. Nyt menen korjaamaan yhden äidin puseron ja illalla olisi tiedossa jumppaa ja telkkarin töllötystä (Dieetit vaihtoon ja Vampyyripäiväkirja). Mukavaa torstaita <3

Pimeys

 

  

En ehkä mainitsisi syksyä ensimmäisenä kun pitäisi kertoa lempivuodenaika. Kevään aurinko voittaa pimeän ja kostean vuodenajan, mutta tämä syksy on mielestäni ollut oikein kaunis ja mukava. Pimeää on toki, mutta kylmien ja kirkkaiden öiden ansiosta tähtiä on mahdollista bongailla useampana iltana viikossa. Ja minä rakastan tähtiä, niin kuin rakastan suklaata, saippuakuplia tai rateen ropinaa. Tänä syksynä ruska on (tosin se taitaa olla aika loppuvaiheessa, sillä puut alkavat olla aika paljaita) ollut todella kaunis ja värikäs. Pimeät illat kestää kun päivällä voi nauttia kirkkaan kuulaasta päivästä ja illalla selviää kynttilöiden, kaakaon, villasukkien ja hyvän kirjan tai telkkariohjelman avulla. Kynttilät ovat myös yksi ehdoton lempparini syksyllä ja niitä tuleekin polteltua ikkunalaudalla, varsinkin silloin kun olen omassa kämpässä yksin.

Tämä syksy on jotenkin tuntunut poikkeuksellisen kylmältä. Kotona on pakko käyttää villasukkia ja kaipailen Hämeenlinnaan jättämäni aamutakin perään varsinkin aamuisin ja iltaisin. Talvitakkia en ole kuitenkaan vielä ottanut käyttöön sillä pelottaa miten sitä sitten selviää kun tulee oikeasti -10 tai -20 astetta pakkasta. Hyrrr. Villakangastakki jääkööt vielä odottelemaan kylmempiä kelejä. Nyt mennään beigellä parkalla tai tummansinisellä lyhyellä takilla, joka kyllä alkaa oikeasti olla vähän viileä. Olisin halunnut vihreän parkan vielä tuon beigen rinnalle, mutta en löytänyt sopivaa ja nyt kun rahat menivät kaksiin kenkiin, niin on pakko jättää takki ostamatta ja selviytyä noilla vanhoilla. Uusia kaulahuiveja olisi myös kiva saada ja mummi lupasikin neuloa minulle neulekaulurin, joten sitä odotellessa...

Nyt aion kuitenkin vielä nauttia näistä sievistä päivistä, sillä en odota ollenkaan niitä loskakelejä (mitä mm. huomiselle on lupailtu...) mitkä marraskuu viimeistään tuo mukanaan.

we<3it

Tattoo fever

Olen jo pitkään haaveillut jonkun kauniin kuvan tai tekstin hakkauttamisesta ihooni pysyvästi. Kuva saisi olla pieni ja siro, en halua mitään raskasta tai kookasta. Väritys luultavasti vain musta. Ei mitään kirkkaan värisiä ruusuja, pääkalloja tai sateenkaaria. Kivoja aiheita voisivat olla linnut, sulat tai sitten se teksti. Tekstin voisin repäistä jonkun suosikkibändin biisistä tai jostain suosikki kirjasta. Mitään kovin kliseistä en kuitenkaan tahdo ja haluaisin muutenkin että kuva on ainoa laatuaan, eikä mikään tusina tuote.

Ja entä paikka sitten? Joku minkä voi halutessaan piilottaa, mutta kuitenkin sellainen minkä voi ihmisille tahtoessaan näyttää. Ei siis minnekään sisäreiteen tai takapuoleen... Ranne, ylä- tai alaselkä, nilkka tai korvan taus voisivat olla hienoja paikkoja. Toisaalta joku teksti voisi olla hieno tuossa kyljessä, tosin sitä ei kyllä näkisi enää kukaan kovin vieras ihminen, paitsi ehkä rannalla.

Tatuoinnit ovat mielestäni oiva keino koristautua, kunhan ei mene ottamaan mitään extempore tatskaa. On myös kunkin omassa silmässä kuinka suuri määrä tatuointeja on vielä hyvännäköistä. Itse pidän tatuointien ulkonäöstä ja niin kauan kun ihminen ei ole tatuoitu nilkoista korviin asti niin ne myös melkein poikkeuksetta näyttävät hyviltä, kunhan sopivat kantajansa persoonallisuuteen ja olemukseen. Olisi siis hienoa, jos kuva tai teksti merkitsisivät jotain erityistä kantajalleen. Eräs tuttu on tatuoinut ystävänsä itsemurhaviestin käteensä. Se on jo kovin henkilökohtaista ja merkityksellistä. Siksi en halua kiirehtiä tämän asian kanssa vaan miettiä rauhassa minkä kuvan tai kirjoituksen otan, koska se sitten on ja pysyy, kun sen on kehoonsa hakkauttanut. En halua sitten mummona katua, että mitä sitä tuli nuorena hölmöiltyä.

Kun yksi ei riitä...



Talvi tulikin sitten jo nyt. Ei se lumi sulanutkaan heti, vaikka olin aivan varma, että kun ensimmäiset hiutaleet koskettavat maanpintaa, niin ne sulavat samantien. Toisin kävi. Ulkona on kylmä, lunta sataa kokoajan lisää ja asfaltti on jäässä. Eli aika talviset fiilikset...

Mutta eipä hätää! Sillä palasin Helsingin reissultani kera kahden täydellisen kenkäparin! Nyt ei varpaita palella ja vanhat talvisaappaat saavat vihdoin siirtyä eläkkeelle. Uudet poponi ovat aivan täydellisiä, niissä on kaikki mitä haluan ja tarvitsen. Ja paree ollakin, sillä pulitin molemmista kengistä reilut 100€, eli lompakko on reilusti kapoisampi, mutta varpaat kiittää. (Kantapäät eivät niinkään, sillä kävin tänään viemässä leffat Makuuniin ja kyllähän nuo rakkaat saappaani alkoivat ikävästi hangata, mutta täytyy vain armottomasti käyttää kenkiä ja odottaa että nahkapehmenee, sillä minulle tulee melkein aina rakot uusista kengistä) Lisäksi säntäsin Helsinkiin kahteen otteeseen kun ensin jätin nuo Vagabondin namut ostamatta ja lähdin kotiin tyytyväisena O.i.s-merkkisten saappaideni kanssa. Kotona tajusin kuitenkin tehneeni virheen - en ostaessani noita saappaita vaan jättäessäni ne toiset kengät kauppaan. Tein sitten sotasuunnitelman, että perjantaina ennen muotimessuja kiidän Helsinkiin ja Forumiin ja käyn pelastamassa nuo unelmieni kengät ja kiidän sitten messuille pikavauhtia. Suunnitelma oli menestys ja nyt olen paljon köyhempi, mutta ainakin olen varustautunut jos se vuosituhannen kylmin talvi tosiaan on tulossa.

O.i.s:in nahkasaappaat ovat juuri sellaiset, joita olen ikuisuuden etsinyt ja sen takia ne lähtivätkin mukaani heti. Musta nahka, sojet ja uurretut pohjat ovat kaikki juuri sitä mitä etsin. Ne ovat rennot, sopivan särmikkäät ja lämpimät.

Vagabondin Darylit pistin varaukseen ja päätin hakea ne jos mitään parempaa ei satu eteen. Kuitenkin jäin haikeilemaan niiden perään sillä nämä kaunokaiset ovat jalassa todella taivaallisen hyvän tuntuiset. Korkoa on juuri sopivasti, lesti on mukava ja ulkonäkö viimeisen päälle täydellinen.

Mustaa mekkoa ei löytynyt, vaikka useamman mekon sovituskoppiin kiikutinkin. Joku kuitenkin oli kaikissa sovittamissani mekoissa pielessä: koko, leikkaus, yksityiskohta, materiaali tai pituus. Kaikki halvat mekot näyttivätkin juuri niin halvoilta kuin ne olivat. Ja täydellisten mekkojen hintalapuissa oli pari sataa euroa ylimääräistä. Ehkä etsin kangasvarastostani jonkun mukavan kankaan ja ompelen itse itselleni sen arkimekon jokapäiväiseen käyttöön.



Nyt luvassa on sämpylöiden leipomista, mittojen ottoa ja hameen suunnitelua. Se hehkutettu Gleekin pitää varmaan katsoa illalla ja josko sitä ehtisi vähän jotain lautapeliäkin pelailla. Mukavaa viikonloppua kaikille.

Popoja ja leninkejä

Juna Helsinkiin lähtenee asemalta siinä kymmenen aikoihin (ellei VR "yllätä" ja junat myöhästyvät joko lehtien, pakkasen tai ennustetun syysmyräkän ansiosta...) ja tarkoituksena olisi viettää vähän aikaa kenkä- ja vaatekaupoissa kierrellen. Lähden yksin matkaan ja näin saankin keskittyä missiooni 100%:sesti. Muutenkin on välillä kiva lähteä matkaan yksin, vaikka kavereiden kanssa shoppailu tietenkin on aivan parasta.

Kaverini ovat kuitenkin koulussa, joten suuntaan kulkuni aivan omin nokkineni Helsingin keskustaan. Reissun tarkoituksena olisi löytää talvikengät ja kiva ja laadukas arkimekko. Kohta jo edesmennyt musta trikoomekkoni on Gina Tricotista. Se alkaa kuitenkin olla niin nyppyinen, venähtänyt ja kulahtanut, etten kohta kehtaa enää liikkua se ylläni ihmisten ilmoilla... Joten sille pitäisi löytyä korvaaja. Maksoin tuosta mekosta joskus muistaakseni vajaan kympin, joten suuri menetys ei ole kyseessä. Mekko oli muutenkin vähän sellainen pakko-ostos, kun edellinen musta KappAhlin mekkoni sanoi itsensä irti ja tilalle piti nopeasti löytää korvaaja. Nyt on edessä sama tilanne, mutta elän toivossa, että löytäisin ginan mekon tilalle jotain vähän laadukkaampaa, tyylikkäämpää ja erikoisempaa.

Musta mekko olisi siis se numero uno, mutten aio kovin hanakasti taistella vastaan jos Se Täydellinen Yksilö sattuukin olemaan tumman harmaa tai -sininen. Olisin kovin iloinen jos löytäisin mekon, jossa on jotain ekstraa. Tuo ginan mekko on nimittäin aivan tavallinen musta, pitkähihainen ja vähän polven yläpuolelle jäävä mekko, jossa ei ollut mitään yksityiskohtia. Nyt kaipaisinkin jotain pientä mekon yleisilmettä piristämään. Isot taskut, huppu, vetoketjut, soljet, nyörit, laskokset, napit, erikoiset leikkaukset tai vaikka suuret kaulukset kävisivät. Mitään liian hörhelöistä en kuitenkaan kaipaa, sillä haluan, että mekko käy koulukäyttöön ja muuhun arkiseen toimintaan. Joten siinä pitää pystyä liikkumaan, eikä vaan pönöttämään ja sipsuttelemaan.

Toinen vielä tärkeämpi missio on löytää talvikengät. Luntahan on jo lupailtu moneen osaan maata ja täälläkin ensimmäiset hiutaleet leijuivat alas jo tiistaina, joten lämpimät kengät olisi kiva olla varalla, jos lunta sataakin yhtäkkiä hurjia määriä. Lämpimät kengät olisivat tulleet tarpeeseen jo tiistaina kun olin katsomassa tuota hitusen masentavaa jalkapallon maaottelua. Mieli olisi ehkä ollut edes rahtusen parempi jos varpaat olisivat pysyneet lämpiminä. Converset ovat elämäni rakkaus, mutta ne eivät kyllä lämmitä kovinkaan paljoa. Varpaat kohmeessa päätinkin, että tälle asialle on tehtävä jotain ja pian. Jos se ennustettu kylmin talvi tuhanteen vuoteen on tosiaan tulossa niin tarvitsen jotain joka estää varpaita muuttumasta mustiksi ja putoamasta matkalle.

Täydellisten talvisaappaiden etsintä olisi siis kyseessä. Olen jo varautunut, että niiden hinta saattaa nousta yli sataan euroon, sillä tahtoisin niiden olevan aitoa nahkaa. Värinä luultavasti musta, mutta jos joku erityisen kaunis tumman ruskea sattuisi kävelemään vastaan niin pitää niillekin antaa mahdollisuus. Korkoa saa olla enintään 5cm, mutta ei välttämättä ollenkaan. Ja olisi täydellistä jos kengät pohjassa olisi kunnon urat, että pysyisin pystyssä kun maa jäätyy ja salakavala lumi peittää jään aiheuttaen hengenvaaran. Saappaissa minulle vain aina tuppaa muodostumaan ongelmaksi se, että saanko tungettua huget pohkeeni niihin. Jos saappaissa on vetoketju, niin voin melkein 100%:n varmuudella sanoa, etten saa niitä jalkaani. Harmillisista. Voisihan niitä varmaan vielä suutarille venytettäväksi... hmm. Joka tapauksessa tarvitsen talvisaappaat, jotka ovat lämpimät, käyvät sekä hameiden että housujen kanssa ja joissa pysyy pystyssä liukkaalla kelillä. Nyt siis villasukat mukaan ja etsimään uusia popoja.

kuvat net-a-porter

Marc by Marc Jacobs Fall 2010

Jacobin Marc on ja hyvin luultavasti pysyy yhtenä lempisuunnitelijoistani täältä ikuisuuteen. Rakastan hänen rentoa, niuhottamatonta tyyliään, jossa on edelleen vaikutteita hänen uransa alkuvaiheen grunge-meiningistä. Takit ovat isoja, taskut tarpeeksi kookkaita ja laukut mahduttavat sisäänsä paljon tavaraa. Sukat saavat näkyä saapikkaista ja korvat suojataan karvalakein tai muin hatuin. Värit ovat mukavan tummahko, joihin minulla ainakin tulee aina kaipuu kesän jälkeen. Jacob ei myöskään tällää mallejaan viimeisen päälle, vaan meikki on luonnollinen ja hiukset saavat hapsottaa sopivan rennosti, ilman kilon lakkakerrosta.

Jos kaipaan sieviä ja rentoja arkimekkoja, niin voin olla varma, että tämän herran mallistosta sellaisia löytyy runsain mitoin. Kun vaan joskus vielä olisi varaa niihin. Punainen on tänä syksynä kova sana väririntamalla ja kyllähän tuota hehkuvaa väriä löytyy Jacobinkin syksyn ja talven mallistosta. Punainen kuului lempiväreihini nuorempana ja pidän siitä kyllä edelleenkin, vaikka pukeutumisessani sitä näkee enää hyvin harvoin. Nykyisin tykkään rajoittaa punaisen lähinnä asusteisiin: pipoon, hanskoihin, laukkuun tai kenkiin. Punainen on nimittäin melko agressiivinen väri isoina pintoina ja vaatii kantajaltaan itseluottamusta, sillä punaisessa vaatteessa ei jää seinäruusuksi vaikka haluaisi.

Yritys hyvä kymmenen

Kesä tuli, kesä meni ja nyt puut ovat jo ehtineet pudottaa lehdistään yli puolet. Ulkona vihmoo jäätävä tuuli ja tuntuu, että katto irtoaa kohta liitoksistaan. Tänään oli pakkasaamu, sillä patiollamme oli pienenpieniä jäätyneitä vesilammikoita kun lähdin koiramme kanssa ulos siinä puolikahdentoista aikaan. On ollut todella kaunis syksy ja toivottavasti se vielä jatkuukin. Ensilunta on jo muutamaan paikkaan ennustettu, tänne sen pitäisi sadella torstaina.

Mutta minne katosin sitten heinäkuun? Noh, kaikenlaista puuhaa on ollut. Helteet veivät voimat kesällä ja koska tietokonehuoneemme oli kesällä kämppämme hikisin paikka, ei blogipostauksien naputtelu kauheasti innostanut. No, entä sitten kun ilmat alkoivat viiletä eikä minua silti näkynyt? Koulu alkoi ja hommaa piisasi aika reilusti. Tosin jakso ei aluksi ollut kovin rankka, mutta sitäkin mielenkiintoisempi. Meillä siis viimein oli se juhlapukukurssi, jota odotin kuola valuen ensimmäisen kouluvuoden ensimmäisestä koulupäivästä lähtien. Sen lisäksi meillä oli nahkakurssi, jossa tuunasimme vanhoista nahkavaatteista laukkuja. Nahkalaukusta tuli oikein hieno ja odotankin innolla, että saan sen koulun vitriinistä käyttöön asti. Koululla majaa pitää myös juhlapukuni, josta tuli paljon parempi kuin mitä uskalsin odottaa. Vaikka mekon kanssa tapahtui loppumetreillä jotain äärimmäisen masentavaa, mutta onneksi ei mitään sellaista mitä ei olisi voinut korjata. Onneksi. Ope soitteli äsken ja kyseli jos stylistiopiskelijat saisivat pukuni futuurimessuille. Eihän tuossa mitään, mutta minun pitäisi ehkä itse mennä esittelemään pukua. Siis minun, joka panikoi jo pienen esitelmän pitämistä kymmenelle hengelle... Ja nyt pitäisi kävellä korkkareilla pitkä helmaisessa mekossa, luultavasti ilman rillejä jotain lavaa pitkin kauhean ihmismassan edessä. Ei tule kesää. Luultavasti en saa korkkareita jalkaani, koska Converset ovat luultavasti jo juurtuneet koipiini kiinni, enkä muutenkaan ole kovin itsevarma korkkarikävelijä. Ja vielä isompi pulma olisi tuo silmälasittomuus... En ole ikinä käyttänyt piilareita ja ilman rillejä olen yhtä sokea kuin lepakko. Toisaalta plussaa tulisi siitä, että ilman rillejä en näkisi yleisöä. Hah, mutta pitää harkita asiaa. Vaikka luulenkin, ettei minua saa lavalle kuin aseella uhaten ja toivon hartaasti ettei siihen tarvitse mennä.

Mutta katoamiseen... Siis huonoja tekosyitä sille, etten ole kirjoittanut on runsaasti. Ei vain ole löytynyt energiaa, vaikka aikaa olisikin ollut ja koneellakin olen aikaani kuluttanut paljon. Mutta nyt minulla on taas loma (tai en tiedä pitäisikö sanoa taas, kun kesällä loma rajoittui siihen yhteen viikkoon ennen koulun alkua), sillä menen kouluun seuraavaksi vasta marraskuun 8.päivä. Aika kivaa saada pitää kesäloma edes lokakuussa, vaikka lämpötila onkin reilut 30 astetta vähemmän kuin kesän parhaina päivinä.

Tänään menen katsomaan Suomi-Unkari-jalkapallomaaottelua ja elättelen toiveita, että pärjäisimme... vaikka tilanne ei kovin kehuttava tässä vaiheessa olekaan.

Yritän palailla myös vaate- ja muotijuttuihin tässä pikkuhiljaa. Olen kesän läkähdyttävien helteiden jälkeen nimittäin taas löytänyt kiinnostuksen pukeutumiseen ja muotiin. Vaatekaapin raivausprojektia on myös luvassa ja edelleen yritän tutkia sen täydellisen vaatekaapin anatomiaa ja hommata vaatekaappiini vain niitä täydellisiä vaatteita, jotka pelastaisi vaikka palavasta talosta. Syksyn muotiin ajattelin myös itseni perehdyttää jossain välissä. Ja oman vaatemalliston suunnitelua toisen blogin puolella jatkan tässä lähiaikoina.

Nyt mykavaa viikkoa kaikille!

P.S. Oho, siellähän tulee nyt jo sitä lunta <3