Happy Halloween

Taas on se aika vuodesta kun ihmiset viiltelevät irvisteleviä naamoja kurpitsoihinsa ja pukeutuvat milloin vampyyreiksi, noidiksi tai kummituksiksi. Itse en tästä juhlasta oikein perusta, mutta en panisi pahakseni jos Robert Pattison tulisi oveni taakse karkkia kerjäämään.

Oma pyhäinpäiväni onkin kulunut niin pelottavassa puuhassa kuin siivoamisessa. Siitä on nauru kaukana kun sängyn alla asustelee mörkö, joka pudottelee harmaata karvaa ja talon poltergeistit penkovat vaatekaappia ja heittevät tavaroita ympäriinsä. Kerran löysin muumimukin wc:stä lavuaarin reunalta, enkä todellakaan muista, että olisin sen sinne vienyt. Ainut vaihtoehto onkin selvästi, että kämpässäni asuu loisihminen, joka kapuaa sängyn alta kun lähden kouluun ja elelee leveästi asunnossani katsellen tv:tä päivät pitkät tyhjentäen jääkaapin ja jättäen tavarat lojumaan. Ja kotiin tullessani hän piiloutuu vaatekaappiini, josta öisin saattaa kuulua heikkoa kuorsausta tai kiivasti hengitystä.

Nyt on kuitenkin kaikki möröt häädetty ja haamut imuroitu. Muuten päivä sujui rattoisasti New Moonia lueskellessa. Pääsin siinäkin vihdoin vauhtiin, sillä enää pari viikkoa ko. leffan ensi-iltaan, can't wait! Nyt mutustelen itsetehtyä pizzaa ja ajattelin katsoa jos nettini suostuisi pyörittämään mtv3 katsomosta viimeisimmän Muodin huipulle-jakson, joka ranskantunnin takia jäi näkemättä.

Huomenna aamusta yritän raahautua lenkille ja sitten kestitä äitiä ja pikkusiskoa. Ajattelin leipoa heille jotain herkkua, mutta saa nähdä onko suklaata vielä huomenna jäljellä leivontaakin...

Karmivan mukavaa pyhäinpäivää kaikille!

Armcandy

Mielessäni ovat jo jonkin aikaa pyörineet rannekellot ja muuta käsikorut. En ole koskaan ollut kelloihmisiä, tosin muistan erään ajanjakson, jolloin pidin tuliaiseksi saatua rannekelloa, kunnes se eksyi housujentaskussa pesukoneeseen ja tikitys loppui. Sen jälkeen toivoin erästä rannekelloa joululahjaksi, mutta jokin siinä mätti ja se jäi melkein kokonaan käyttämättä. Nyt olenkin yrittänyt käyttää aikaa täydellisen mallisen rannekellon etsimiseen. Haluan punnita kaikki kellon yksityiskohdat ja mallit tarkasta, että löydän juuri sen oikean, jota tulee käytettyä.

Haluan mahdollisimman yksinkertaisen ja klassisen mallin. Kellotaulun täytyy ehdottomasti olla pyöreä ja koko saisi olla melko suuri. En halua kuitenkaan yhtä isoa kuin kuvassa. Kuvan kellon ranneke näyttäisi juuri sellaiselta kuin haluaisin, eli ei nahkaista ranneketta vaan teräksinen.

Yllä kaksi melko täydellistä rannekelloa. Ensimmäisessä tykkään rannekkeesta, mutta kellotaulu on liian sekava. Toisessa kellossa onkin jo parempi kellotaulu, mutta siitä puuttuu silti se jokin. Tämän tyylistä kelloa kuitenkin etsiskelen ja aion käyttää kunnolla aikaa sen täydellisen löytämiseen. Ja rahaakin pitäisi varmaan vähän yrittää säästää, sillä nuo kellot eivät taida olla ihan halpojakaan. Ja mieluummin maksan vähän enemmän, jos kello sitten kestää kauemmin.

jak&jill, kellomaailma.fi

Unelmia ja kouluhommia

Tässä Marc by Marc Jacobsin syysmalliston lookissa on kaikki ainekset täydelliseen syysasuun; kaula ja niska suojataan suurella kaulahuivilla, joka tarpeentullen muuttuu ponchoksi, suuri vyö kuroo vyötärön näkyviin täydellisen mustan talvimekon alta, punaiset sukkahousut piristävät ja lämmittävät ja sininen laukku hohtaa kauniisti, hattu taas pelastaa huonon hiuspäivän ja suojaa kutreja tuulelta ja rännältä ja paksut sukat pitävät varpaat lämpöisinä.

Kun joskus pääsen köyhyydestä ja panostamaan laadukkaisiin ja kauniisiin vaatteisiin, haluan:

• Villakankaisen talvimekon, jolla pärjää pakkasilla kun alle pukee pitkähihaisen ja paksut sukkahousut. Mekko tarvitsee tietysti myös täydelliset nahka/mokkasaappaat ja villakangastakin. Isosta kaulahuivista, myssystä ja muhkeista lapasistakaan ei tietenkään ole haittaa.
• Talvihatun. Nyt en tarkoita sitä söpöä villapipoa, vaan hienon huopahatun. Tein koulun asustekurssilla kaksi hattua, mutta omani ei ihan istu tyyliini juuri nyt, vaikka siitä kovasti tykkäänkin. Hattu saisi olla joko musta tai syvän violetti, kunhan se vain istuisi muihin ulkovaatteisiini. Malliltaan tuo yllä oleva Marc Jacobsin lätsä on aika täydellinen.
• Värikäs laukku. Tästä mainitsinkin jo tyylistäni kertovassa postauksessa ja yllä olevan kuvan nähtyäni vakuutuin, että värin pitää olla juuri sininen, ei kirkas sininen, mutta kaunis hohtava ja täyteläinen sininen.
• Paksuja sukkahousuja eriväreissä. Minulta löytyy mustia paksuja sukkahousuja, mutta nekin alkavat olla aika nyppyisiä ja reikäisiä, joten varastoja pitäisi pikapuoliin täydentää ja jotain värejäkin olisi hauska varastoon saada, jos yllättävä värintarve yllättää kesken synkimmän talven.

Ja tämän toivelistan jälkeen on hyvä ryhdistäytyä ja ryhtyä kahden kuukauden shoppailulakkoon. Edellinen lakkoni on vähän rakoillut ja nyt on pakko tehdä jotain tälle shoppailulle. Lakkoon kuuluvat siis kaikki vaatteet, korut, laukut, kengät yms asusteet. Myös meikit ja muut tavarat, joita ilman pystyn elämään ovat pannassa. Joululahjoja tämä ei tietenkään koske, sillä pitäähän niitä rakkaimpia ihmisiä muistaa. Ja yhden poikkeuksen itselleni suon, nimittäin jos löydän The Baseballssien levyn niin sen aion ostaa, mutta muuten on pakko ottaa käyttöön tiukkalinja!

style.com

Hui Hai!

Seuraava ajankohtainen kenkäostokseni tulee todennäköisimmin olemaan kumisaappaat. En ole paljoa näitä ko. kenkiä kunnioittanut, mutta nyt iän ja viisauden karttuessa osaan jo arvostaa kuivia varpaita ja suomalaista laatua. Pitkävartisissa saappaissa tulee aina probleema pohjeenkohdalla, joten lyhyt malli olisi turvallisempi vaihtoehto, kunhan nilkat eivät pahasti turpoa. Olen iskenut silmäni Nokian Hai-saappaisiin ja nimenomaan tuohon pirteään punaiseen versioon. Kaveriksi on ehkä hommattava punainen sateenvarjo. Loska kelit nimittäin lähestyvät uhkaavasti niin lempparikengät voisi jättää kotiin turvaan ja pistää jalkaan käytännölliset kumpparit ja villasukat.

nokianfootwear

Kipeenä on aikaa piirtää...

... Totta tuokin, mutta todellisuudessa piirtelin nämä lyijykynätyöt jo pari viikkoa sitten, mutta nyt sain vasta aikaiseksi julkaista ne täällä. Ja tosiaan kuvat on piirretty mallista.

Äsken mussutin itsetehdyn pizzan ja nyt haaveilen vatsa pömpöllään vällyjen suloisesta lämmöstä. Taidankin syventyä uusimpaan Trendiin ja kääräistä lämpöisimmän vällyn ylleni ja juurtua sohvan nurkkaan. Huomenna onkin sitten paluu koulun penkille. Kivaa, sillä tämä sairastaminen on oikeasti aika tylsää. Luvassa monen monta tuntia virkkaamista. Viikonloppuna onkin sitten kavereiden kanssa pientä leffa/kokkaus-iltaa tiedossa ja sunnuntaina lupasin yhden ystävän ja hänen poikaystävänsä kanssa lähteä kirjamessuille. Kirjoja en ajatellut pahemmin osteskella, ellei jotain todella mielenkiintoista satu eteen sillä, vaikka sain eilen luettua Sydämen muotoisen rasian, niin minulla on edelleen kesken Vintage fashion, The One Hundred, New Moon ja Coco Chanelin elämäkerta... Eli lukemista riittää vähäksi aikaa, vaikka aikaa ei tunnu lukemiseen löytyvän juuri ollenkaan. Nyt kipeenä olen saanut nautiskella vapaa-ajasta ja kuluttaa sen lukemiseen, piirtämiseen, nördäämiseen ja telkkarin katseluun. Vielä kun voisi vapaasti liikuskella ihmisten ilmoilla ilman että kuume nousee.

Mutta nyt tosiaan pitää kääriytyä vällyyn ja syventyä muotilehtiin.

Sairasta menoa

Eilisen ja tämän päivän olen viettänyt tiiviisti vällyjen välissä neljän seinän sisällä. Maanantaina heräsin ja olin jo ehtinyt tehdä aamutoimet ja olin valmis lähtemään kouluun, kunnes päätin panna mittarin kainaloon, koska olo oli vähän kummallinen. Noh, kuumetta oli ja jäin kotiin nukkumaan.

Tänään jäin kotiin, koska illalla oli vielä vähän lämpöä. Tänään on ollut vähän lämpöä, mutta ei enää pahemmin ja useasti se sahaa normaalin ja vähän lämpimän välillä. Jokatapauksessa päivät ovat kuluneet lueskellessa, nördätessä ja telkkaria katsellessa. Väsyttää vaikka olen nukkunut hyvin, mutta kyllä tämä sisällä makaaminen vähän tylsistyttää. Huomenna voisi vähän taas yrittää palailla arkeen ja pistää nenää edes pikkasen ulos. Torstaina pitääkin sitten taas palailla kouluun virkkaamaan.

Olen yrittänyt hakea lehdistä inspiraatiota millaisen juhlapuvun voisin tuosta sinisestä satiinista tehdä ja varmaan laitan tänne blogin puolellekin inspiraatiokuvia kun niitä tarpeeksi löydän. Samalla yritän keksiä mallia tuolle arkisemmalle kankaalle, johon haluaisin ainakin käyttää pitkän ostamani vetoketjun. Ideoita on vaan liikaa ja kun keksii yhden, tuleekin toinen mieleen eikä sitten osaa päättää kumpi idea olisi parempi.

Mutta nyt menen tekemää ruokaa ja palaan Sydämen muotoinen rasia-kirjan pariin. Kerrankin ehtii lukea rauhassa kirjoja. Tuo Joe Hillin kirja kertoo ikääntyvästä muusikosta Judesta, joka pahaa avistamattomana ostaa netistä vanhan miehen sielun. Tuo sielu osoittautuu melko levottomaksi ja hänen ainoa tehtävänsä on ottaa Jude mukaansa yöpuolen tielle. Kirja on koukuttava, vaikka en voi sanoa pelkääväni sitä lukiessani. Minuun vaikuttaa selvästi enemmän leffojen kauhu, joihin voi yhdistää ääntä, kerrontaa ja kuvaa. Erityisesti äänet -tai niiden puuttuminen, ovat tärkeä osa kauhuleffoja. En ole paljoa kauhukirjallisuutta lukenut, mutta tämän jälkeen pitää ehkä perehtyä siihenkin vähän tarkemmin.

Tyyliteltyä

Eli siitä omasta tyylistäni... En osaa liittää tyyliäni mihinkään tiettyyn kategoriaan, enkä tosin koe sitä tarpeelliseksikaan. Rakastan ostella ja käyttää erilaisia vaatteita ja asusteita, mutta nyt koen tarvitsevani pienen katsauksen omaan tyyliini, etten enää tee virheostoksia. Sen verran paljon kamaa tuli taas laitettua kirpputorilaatikkoon viime vaatekaapinsiivouspäivänä, että en enää halua miettiä kuinka paljon rahaa on tullut laitettua vaatteisiin, joita olen käyttänyt kerran tai kaksi, pahimmassa tapauksessa vaate on jäänyt roikkumaan komeroon koskemattomana.

Aloitetaan tyylin läpikäynti väreistä. On harvoja värejä, joista en tykkää, mutta en kuitenkaan osaa käyttää moniakaan värejä luontevasti. Jos valitsen värikkään paidan tai hameen niin yhdistän sen lähes poikkeuksetta mustaan, valkoiseen tai harmaaseen. Musta on hyvä pohjaväri kaikille värikkäille sävyille, se rauhoittaa ne. Toisaalta tämä tapa yhdistellä värejä on pohjattoman tylsä. Olisi ihanaa osata yhdistellä erivärisiä vaatteita ja kuoseja keskenään ja näyttää siltä, että homma on hallussa, eikä ole yhtäkkiä tullut värisokeaksi. Yleisimmin pukeudunkin siis mustaan, harmaaseen ja valkoiseen. Olen sen verran ujo, etten halua herättää ylimääräistä huomiota räikeillä väreillä. Pukeutumisessani käytän harkiten sinistä, violettia, pinkkiä ja punaista, jota sitäkin nykyään vä henevässä määrin. Yleensä asun väripilkku on t-paita, jonka yhdistän joko sinisiin tai mustiin farkkuihin ja mustaan neuletakkiin. Säälittävää. Omistan kylläkin myös värikkäitä kaulahuiveja, joilla suojaudun samalla syksyn ja talven viimaa vastaan. Lisäksi kaipailisin värikkäitä laukkuja ja kenkiä, joilla saisi helposti jotain extraa asuun kuin asuun.

Värikkäiden laukkujen ja kenkien kautta saankin aasin sillan asusteisiin yleensä. En pidä itseäni mitenkään kovana asustajana, mutta minulla voi kenkien lisäksi lähes aina nähdä huivin (paitsi kesän helteillä), laukun ja yleensä jonkun vyön. Käytän erilaisia nahkavöitä farkkujen kanssa pitämässä ne ylhäällä, en niinkään koristeena. Mekkojen kanssa sitten sidon vyön vyötärölle kuromaan väljäämallia imartelevammaksi tai muuten vain tuomaan eloa asuun. Omistan lähinnä mustia ja ruskeita vöitä, joten joku punainen tai sininen vyö olisi tervetullut kokoelmaani. Nyt olen innostunut myös mokkanahasta, joten sellaisen vyön voisin myös kelpuuttaa kokoelmaani.

Nahkaa suosin myös laukuissa. Olen keräillyt kirppareilta hauskoja veskoja, mutta tämän hetken ehdoton suosikkini laukuissa on h&m:n musta hapsulaukku, joka on jokapäiväisessä käytössä, lähinnä siksi, että se on ainoa laukkuni mihin saan mahtumaan koulukansion ja kaiken muun päivän aikana tarvittavan roinan. Toinen lemppari on musta David Jonesin nahkalaukku, jonka huusin huuto.netistä. Se taitaa myös olla tyylikkäin nahkalaukkuni. Muutama pieni juhlalaukku löytyy. Mutta taas pitää todeta, että värit ovat todella vähissä. Mustaa, mustaa ja mustaa, hieman valkoista ja pilkahdus harmaata. Kaipaan ensinnäkin ruskeaa nahkalaukkua, mieluiten konjakinruskeaa ja vähän tummempaa. Ja niitä pirteitä värejä. Punainen, sininen ja violetti olisivat oivallisia laukkujen värejä ja aionkin tulevaisuudessa keskittää katseeni näihin väreihin. Jos en opi pukeutumaan värikkäämmin niin ainakin voin piristää mustaa asua värikkäällä laukulla ja kengillä.

Kengistä sanoisin sen verran, että käytän arkena lähinnä matalakorkoisia kenkiä. Korkoa saa kyllä olla, mutta sen tulee olla tukeva ja kohtuullisen korkuinen. Kesäisin aika kuluu ballerinoissa ja matalapohjaisissa sandaaleissa. Converset ovat viileämpien säiden varuste ja niissä elän lähes koko syksyn ja kevään. Pitäisi kyllä ostaa uudet Converse-tossut kun vanhat alkavat olla lahoamispisteessä... Talvisin tykkään saappaista, joita on haastavaa löytää kun omaan melko paksut pohkeet, jotka eivät sovi läheskään kaikkiin ihailemiini kenkiin. Ostin itselleni talveksi mustat saappaat ja kaipailisin vielä toisia talvisaappaita ruskeassa värissä. Nilkkurit ovat myös lemppareitani ja täydellisten nilkkureiden metsästys jatkuu... Juhlissa tykkään käyttää korkoja ja kimallusta.

Kimaltelu oli ennen mieleeni vähän enemmänkin ja taisinkin saada siitä yliannostuksen, koska nyt se ei miellytä silmääni enää juuri ollenkaan. Koruja tykkään käyttää, mutta harkiten ja maltillisesti. Yksi massiivinen koru riittää asun täydentäjäksi. Yleensä koru roikkuu kaulassa. Haluaisin oppia käyttämään enemmän myös käsikoruja, mutta kaipaisin kokoelmaani vähän erityylisiä koruja kuin mitä omistan. Muutama iso rengas laatikosta löytyy, mutta ne ovat jääneet hyvin vähälle käytölle... Ostoslistalla olisi hopeanvärinen rannekello. Nykyään en käytä juurikaan edes korvakoruja kun ennen korvissa oli aina nappikorvakorut. Yleensä todennäköisin paikka koruille löytyy kuitenkin kaulasta, ellen ole kiehonut huivia kaulaan.

Huiveista opin tykkäämään parisen vuotta sitten. Sitä ennen en käyttänyt huivia melkein niillä pahimmillakaan pakkasilla. Nyt se löytyy kaulasta 3/4 vuodesta ja joskus kesälläkin jos ilmat ovat viileät. Ensimmäinen huivi taisi olla pinkki Lindexin huivi, joka löytyy minulta edelleen. Se alkaa tosin jo näyttää ikääntymisen merkkejä, mutten henno heittää sitä pois ennen kuin olen löytänyt sille sopivan korvaajan. Pinkki on yksi herkullisimmista väreistä mitä tiedän, mutta sitä pitää käyttää maltilla ellei halua näyttää Paris Hiltonilta. Muita värejä joita huiveistani löytyy on puuteri, sininen, keltainen, musta-valkoinen ja sini-puna-valkoinen. Sisko neuloo minulle jouluksi punaista pitkää kaulahuivia, sitä innolla odotellessani, sillä olenkin kaivannut huivikokoelmaani kirkkaanpunaista huivia...

Yksi lemppari asuste on vielä mainitsematta, nimittäin aurinkolasit. Silmäni ovat kesän kirkkailla säillä melko valonarat, joten aurinkolasit ovat tarpeen. Tykkään erityisesti wayfarer-mallisista laseista, joita minulla löytyykin useammassa värissä. Myös clubmastereihin ihastuin viime kesänä. Pitäisi kyllä investoida hyviin aurinkolaseihin vahvuuksilla. sillä omistan silmälasit, mutten ole opetellut käyttämään piilolinssejä, joten kesäisin kuljeskelen joko auringon sokaisemana tai siksi etten näe tarkasti...

Asusteista sitten siihen pääasiaan eli vaatteisiin. Vaatekaappini tärkeimpiin elementteihin kuuluvat ohuet neuletakit, farkut, topit, mekot ja mustat sukkahousut. Kouluun pukeudun yleensä farkkuihin, koska ne ovat käytännöllisimmät. Viikonloppuihin sitten tykkään pukeutua mekkoihin ja mustiin sukkahousuihin. Tykkään käytännöllisistä vaatteista: isoista taskuista, isoista huiveista, lämpimistä takeista, käärittävistä hihoista ja monikäyttöisyydestä. Jokaisen suomalaisen tulisi myös omistaa laadukas takki, oli se sitten toppatakki tai villakangastakki, mutta koska vietämme suurimman osan vuodesta pakkaselta pakoillen on hyvä päälystakki must. Sillä voi piilottaa huonon asun tai vastaavasti huono takki pilaa hyvänkin kokonaisuuden silmänräpäyksessä. Nykyään kiinnitän entistä enemmän huomiota vaatteiden laatuun ja materiaaleihin. Kun olimme siskoni kanssa shoppailemassa löytyi kaupoista pelkkiä akryylineuleita ja heti kulahtavia trikoolörttöpaitoja, se vähän ahdisti ja ärsytti. Toisaalta nyt kun kieltäytyy ostamasta noita vaatteita säästyy niin hermoja kuin rahaakin. Pitää satsata laatuun määrän sijasta. Samoin mietin nykyään tarkemmin tuleeko vaatetta käytettyä vielä kun ensi ihastus menee ohi. Kestääkö rakkaus, vai joutuuko vaate heti kirpparille?

Tyylini on melko rento. Tunnen oloni helposti epämukavasti, jos asu on liian tarkkaan harkittua jokaista yksityiskohtaa myöten. Tykkään enemmän asuista, jotka näyttävät siltä, että ne on vaan sattuneet osumaan käteen kaapista vedettäessä. Tietysti vaatteiden pitää olla siistit ja ehjät, mutta jos jokainen asuste ja vaate on soinnutettu yhteen se menee jo liiallisuuksiin. Jotain outoa ja väärää saa asussa olla. Parhaalta näyttää kun tietää mikä sopii itselle ja käyttää juuri sellaisia vaatteita kuin haluaa. Itsevarmuus kaunistaa ja jos viihtyy vaatteissaan se näkyy. Juhliin voikin sitten panostaa vähän enemmän. Suomalaisilla on vaan pahatapa alipukeutua ja sitten kun itse haluaisin pukeutua oikein juhlavasti, niin tunnen oloni hassuksi kun muut seisovat rinnallani farkuissa...

Loppujen lopuksi ne vaatteet, joita eniten rakastan ovat melko klassisia ja helposti yhdisteltäviä. Raitapaita, villakangastakki, trenssi, farkut, valkoinen t-paita, farkkutakki, tank-topit, rannekello, ballerinat, laadukas nahkalaukku, metalliriipukset ja koruröykkiöt, nahkatakki, ohuet neuletakit, farkkuhame, pehmoiset kaulahuivit, baskerit ja isot pipot, villakangashameet, nahkahanskat, saappaat, paksut mustat sukkahousut, mekot... Enkä tarkoita nyt klassisella tyylillä mitään Audrey Hepburnin pikkumustaa ja helmikaulakorua, vaikka nekin upeilta näyttävät. Klassiseen nykyaikaiseen tyyliin sopivat niin jakut, farkut kuin ne helmetkin. Minulle tärkeintä on pitää kokonaisuus rentona, mutta sopivan harkittuna. Asusteilla saa ihmeitä aikaan.

Ja kun vaatevaraston pohja on kunnossa voi sinne helposti poimia uusimmista muotioikuista ne parhaimmat, kuten haaremihousut ja paljettitakit piristämään lookkia. Ja vaikka valitsisikin pelkkiä klassikoita, niissäkin on paljon valinnanvaraa, eikä tarvitse pelätä näyttävänsä samalta kuin muut klassisen tyylin noudattajat. Trenssejä on monen värisinä ja mallisia, raitoja monen paksuisina, neuleita monenlaisilla napeilla ja kauluksilla, mekkoja mitä erikoisimmilla leikkauksilla ja farkuissa sitä vasta mahdollisuuksia onkin!

net-a-porter