Jacobin Marc on ja hyvin luultavasti pysyy yhtenä lempisuunnitelijoistani täältä ikuisuuteen. Rakastan hänen rentoa, niuhottamatonta tyyliään, jossa on edelleen vaikutteita hänen uransa alkuvaiheen grunge-meiningistä. Takit ovat isoja, taskut tarpeeksi kookkaita ja laukut mahduttavat sisäänsä paljon tavaraa. Sukat saavat näkyä saapikkaista ja korvat suojataan karvalakein tai muin hatuin. Värit ovat mukavan tummahko, joihin minulla ainakin tulee aina kaipuu kesän jälkeen. Jacob ei myöskään tällää mallejaan viimeisen päälle, vaan meikki on luonnollinen ja hiukset saavat hapsottaa sopivan rennosti, ilman kilon lakkakerrosta.
Jos kaipaan sieviä ja rentoja arkimekkoja, niin voin olla varma, että tämän herran mallistosta sellaisia löytyy runsain mitoin. Kun vaan joskus vielä olisi varaa niihin. Punainen on tänä syksynä kova sana väririntamalla ja kyllähän tuota hehkuvaa väriä löytyy Jacobinkin syksyn ja talven mallistosta. Punainen kuului lempiväreihini nuorempana ja pidän siitä kyllä edelleenkin, vaikka pukeutumisessani sitä näkee enää hyvin harvoin. Nykyisin tykkään rajoittaa punaisen lähinnä asusteisiin: pipoon, hanskoihin, laukkuun tai kenkiin. Punainen on nimittäin melko agressiivinen väri isoina pintoina ja vaatii kantajaltaan itseluottamusta, sillä punaisessa vaatteessa ei jää seinäruusuksi vaikka haluaisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti