tiistai 21. joulukuuta 2010

Ohops, sehän on jo melkein joulu!

 

Kuukausi on jo melkein vierähtänyt edellisestä postauksestani. Puuhaa on vain ollut niin julmetusti, ettei aikaa tai inspiraatiota blogaamiseen oikein ole löytynyt. Muiden blogeja kyllä selaan hyvinkin aktiivisesti ja haaveilen, josko sitä itse taas saisi tämänkin homman omalta osalta rullaamaan. Ehkä ensi vuonna?

Tässä on ollut paljon tekemistä ja tuleva puoli vuotta tulee olemaan varmaankin melko hektinen. Tekemistä riittää koulun projekteissa, omissa projekteissani (4 valmistujaismekkoa, ehkä yksi hääpuku, oma mallisto?), kouluihin hakemisessa, työharjoittelussa, tulevaisuuden miettimisessä ja vaikka missä muussa mitä en vielä edes aavista. Silti odotan ensi vuotta innolla, sillä haluan päästä oppimaan lisää ompelujuttuja, olen ihan viime aikoina todella tajunnut kuinka paljon olen tuolla nykyisessä koulussani oppinut ja kuinka paljon tykkään tästä alasta. Kun vielä saisin työpaikan jostain missä pääsisi omia ompelutaitoja hiomaan.

Nyt ei kuitenkaan kannata vielä kauheasti miettiä tulevaa, sillä puuhaa riittää näissä jouluvalmisteluissa vielä yllinkyllin. Huomenna pitää hakea kuusi ja leipoa tryffeleitä, pipareita, valkosuklaakeksejä ja muita herkkuja. Jouluruoatkin pitäisi käydä kaupassa hakemassa ja tehdä vielä lahjakierros kavereille. Joulukoristelutkin ovat vielä ihan vaiheessa. Hommia siis riittää, mutta rakastan joulua niin paljon, ettei tämä pieni hössötys haittaa. Lahjani olen saanut tehtyä ja ostettua ja olen niihin aika tyytyväinen, toivottavasti lahjojen saajatkin tykkäävät.

Itse toivoin Joulupukilta tänä vuonna Olivia-lehden tilausta, sovitusnukkea, rahaa ja Ray Ban-aurinkolaseja vahvuuksilla. Melko arvokkaita toiveita kaikki, mutten oletakaan, että kaikkia saisin. Raha tulisi eniten tarpeeseen ja sovitusnukke olisi täydellinen lahja. Mutta kaikki muutkin paketit ovat oikein tervetulleita ja kaikista olen varmasti oikein iloinen. Eniten toivon kuitenkin, että antamani lahjat tuottavat iloa saajilleen.

Ihanaa joulua kaikille ja valoisaa uutta vuotta 2011! 

torstai 25. marraskuuta 2010

Parasta juuri nyt

Kuutamo ja tähtitaivas

Enää kuukausi jouluun

Tämä biisi

Kimalteleva hanki

Ylimääräiset vapaapäivät

Joululahjojen tekeminen ja ostaminen

Pikkuhiljaa syttyvät jouluvalot, erityisesti Hämeenlinnan keskustan valot ovat über kauniit

Trikookurssi koulussa

Glögi ja suklaa

Lämpimät villasukat ja viltti

Takkatuli

Ystävä, perhe ja poikaystävä

Elämä

tiistai 23. marraskuuta 2010

Talvipakkasilla

Hyi, kun ulkona on jäätävä viima. Pakkasta ei ole kuin viitisen astetta, mutta tuo tuuli tekee kipeää. Nyt melkein itkettää kun talvitakki on porukoilla ja pitää yrittää pärjätä lyhyellä ja ohuella takilla... Tosin ehkä se on vielä ihan hyvä yrittää selvitä vähän kepeämmällä rotsilla jos ne kauhu pakkaset todella tulevat, sillä silloin tuntuu mukavalta vetää päälle lämmin takki. Tosin tiedän, että jos ulkona on -30, niin en tule pärjäämään talvitakillani, sillä sen alle ei mahdu kymmentä neuletta eikä viisiä pitkiksiä ja farkkuja... Noh, se on sitten sen ajan murhe, mutta nyt haaveilen tälläisistä talvivarusteista:


Kivaa toki kun on lunta ja nyt se varmasti myös pysyy maassa kun on niin kylmä... Kun vaan olisi tarpeeksi lämpöisiä vaatteita. Ehkä pitää yrittää opetella sitä kerrospukeutumista, että tuolla selviää hengissä.

net-a-porter


torstai 11. marraskuuta 2010

Dear Santa...

Tänä vuonna olen ollut aivan erityisen kiltisti (kuten aina), joten ajattelin vinkata eräästä nettiputiikista, josta löysin aikamoisia aarteita. Olen melko simppeli pukeutuja, enkä kaipaa mitään näytäviä härpäkkeitä yksinkertaista kokonaisuutta sotkemaan. Farkut, toppi ja neule voivat kuitenkin käydä vähän tylsiksi. Joku päheä kaulakoru olisi kiva saada asua piristämään. Korussa saisi olla kokoa, muttei kuitenkaan niin paljoa, että vieruskaverilta menee taju esimerkiksi tanssiessa... Pidän yksinkertaisissa ketjuissa riippuvista esineistä ja amuleteista. Ketju saisi olla sen verran pitkä, että se ulottuu jonnekin rintojen kohdalle. Fashionology.nl:stä löysin aivan tajuttoman upeita koruja:



Nämä kaikki neljä korua ottaisin hetinytasap itselleni ja ripustaisin kaulaani roikkumaan. En ole kauhean kova käyttämään koruja, mutta jos jotain käytän niin kaulakorut ovat se ykkös vaihtoehto. Ensimmäisessä kuvassa oleva linnun kallo on kaikessa karuudessaan äärettömän kaunis. Alakuvien keskimmäinen riipus on taas kaikessa karmivuudessaan todella makea. Hinnatkaan eivät huimaa päätä kovin pahasti, joten pukilla jäisi vielä rahaa ostaa itselleen ja muorille glögiä ja suklaata. Tämän viikon ajan tuolta saa vielä alennusta koodilla: "happyanniversary". Eli eikun jouluostoksille.


keskiviikko 3. marraskuuta 2010

Lanvin for H&M


Pakko minunkin on vähän hehkuttaa tätä mallistoa. Alber Elbaz on ehdottomasti yksi lempisuunnittelijoistani ja hänen mallistonsa H&M:lle ei ole sen huonompi kuin hänen oman merkkinsä alla suunnittelemat luomukset. Mekot ovat todella kauniita ja hyvin Lanvinmaisia. On erikoisesti muotoiltuja vaatteita ja paljon röyhelöitä sekä upeita koruja. Kaikki mekot ovat todella kauniita ja värit ovat herkullisia! Ihanaa kun joku osaa käyttää värejä niin hyvin, eikä mallisto ole mustanpuhuva vaikka vuoden synkintä aikaa eletäänkin. Tuolta löytyisi monenmonta ihanaa mekkoa loppuvuoden juhliin, mutta epäilen että jätän silti nämä luomukset tälläkin kertaa muille (en ole ostanut näistä H&M:n yhteistyömallistoista muuta kuin yhdet Rykielin alusvaatteet ja Kylien uimapuvun). Mekot ovat luultavasti tällä hetkellä vähän liian tyyriitä lompakolleni vaikka ne aivan upeita luomuksia ovatkin. Katsotaan katsotaan...

sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Redhead

Menipäs taas viikko nopeasti ja päivitykset tänne jäivät tekemättä... Mutta täällä olen taas naputtelemassa.

Soittelin tuossa toissapäivänä kampaajalle ja varailin aikaa leikkaukseen ja värjäykseen. Ja sainkin ajan jo maanantaille, eli huomiselle! Tuli aika yllättäen, olin varma, että joutuisin odottelemaan viikon pari. Nyt tulikin sitten pieni kiire keksiä mitä tälle hiuspehkolleni tahdon tehtävän. En edes muista milloin olisin viimeksi värjännyt hiuksiani, siitä on iäisyys. Nyt kuitenkin ajattelin, että masentavaa syksyä piristämään olisi kiva saada jotain uutta hiuksiini. Oma värini on ruskea, melko tummakin vielä, mutta se tylsistyttää välillä ja olen pienen ikuisuuden haaveillut punaisista hiuksista. Ongelma on kuitenkin, että en tiedä pitäisikö näitä mun hiuksia ensin vaalentaa, että niihin saisi sellaisen punaisen sävyn kuin haluaisin, sillä oma värini saattaa olla sen verran tumma ettei siihen saa juuri sitä punaista väriä minkä tahtoisin. Toisaalta mietityttää myös se, että punainen väri on siitä tietääkseni vähän kenkku, että se ei oikein meinaa pysyä ja haalistuu kovin nopeasti. Saattaisi siis tulla vähän kallis hiusväri, jos sitä pitäisi kokoajan olla värjäämässä. Yleensä olen värjännyt tumman ruskeaksi ja tykännyt siitä kyllä kovasti. Se on siis toinen (turvallisempi) vaihtoehto, mikäli jänistän tuosta punaiseksi värjäämisestä.

Entäs leikkaus sitten? Sekin on aika hakusessa. Minulla on nyt otsatukka, jota en ehkä ihan vielä (monen vuodenkaan jälkeen) halua kasvattaa pois, koska siinä on niin kauhea homma... Joskus sitten. Hiukseni ulottuvat vähän hartioiden alapuolelle ja ne on kerroksittain leikatut. Ajattelin, että voisi vaihteeksi vähän lyhentää... En vain vielä tiedä kuinka paljon. Toisaalta tykkään pitkistä hiuksista, mutta tämä malli ainakin tylsistyttää minua juuri nyt suuresti.






Siinä muutamat aivan ihanat hiukset. Ja yllätys yllätys kaikki ovat pitkiä hiuksia. Argh. Pitäisiköhän sittenkin kasvattaa... Ääh, miten se on aina niin hitsin vaikeeta päättää millaiset hiukset haluaa? Päätös vaihtelee pitkien ja lyhyiden hiusten välillä ja tumman ruskean ja punaisen värin välillä tunnin välein. Saa nähdä mihin huomenna päädyn. Johonkin ratkaisuun olisi hyvä tulla tänään, ettei tarvitse mennä kampaajalle ja alkaa vasta siellä miettimään mitä haluaa...

lookbook

sunnuntai 24. lokakuuta 2010

Paljetteja ja sulkia

En ole koskaan ollut kova bilettäjä, mutta tämä Rebecca Taylorin mekko olisi täydellinen vaate juhliin. Sulat heiluisivat tanssiessa ja paljetit välkehtisivät kauniisti. Rakastan mekon todella yksinkertaista mallia, jota on piristetty koristelemalla helma kauniisti. Lähdemme luokkani kanssa huomenna laivalla Tallinnaan ja tämä mekko olisi oiva valinta kun menemme valloittamaan laivan tanssiparketin. Tämä kaipaisi kaverikseen vain punaisia asusteita ja muutamia koruja. Jos minulta löytyisi lompakosta melkein 800€ ja muita menoja ei olisi niin tämä olisi aika kiva ostos. Kävisi hyvin myös tulevaan pikkujoulukauteen.

Oma tyylini on hyvin yksinkertainen, mutta tykkään kiinnittää huomiota pieniin yksityiskohtiin. Tässä mekossa höyhenet ja paljetit käyvät yksityiskohdasta paremmin kuin loistavasti. Muutenkin olen heikkona paljetteihin, helmiin, hapsuihin ja sulkiin. Rakastan 20-lukua ja tässä on vähän samaa fiilistä. Juhlamekkoja minulta ei pahemmin löydy, mutta tämä pikkuharmaa on juuri sellainen mitä haluaisin käyttää jos kävisin usein juhlimassa. Nuorekas, muttei kuitenkaan ollenkaan teini. Harmaa olisi turvallinen väri, muttei kuitenkaan yhtä synkkä kuin toinen turvavärini - musta.

Mutta koska minulta ei 800€ ylimääräistä löydy, niin valitsen luultavasti Zaran tumman sinisen lyhyen trikoomekon. Kengiksi turvalliset ballerinat ja jotain koruja korviin ja käsiin. Pitää tänään vielä vähän suunnitella tuota laiva-lookkia. En aio kuitenkaan kauheasti panostaa, tärkeintä on että olo on kotoisa mekossa ja se näyttää sievältä. Ja tietysti olisi ihan mukava päästä vähän tanssimaan. Oma tanssimiseni on vain lähinnä rajoittunut kotona suljettujen sälekaihtimien takana jammailuun ja vanhojen tanssien paritansseihin. Ihan hauskaa siis päästä tanssahtelemaan rennosti kaveriporukassa.

net-a-porter

perjantai 22. lokakuuta 2010

Reisitaskuhousut



Niinpä nämäkin housut tekivät taas paluunsa muotiin. Muistelen joskus lapsuudessa omistaneeni reisitaskulliset housut, ne taisivat olla tumman vihreät ja trikoiset... Nyt on saatavilla vähän tyylikkäämpiä versioita näistä pöksyistä.

Itselleni tulee reisitaskuhousuista lähinnä mieleen ne tumman vihreät, hyvin leveät housut, joiden taskuisin saisi sullottua puolet omaisuudestaan. Ainakin joiltain luokkalaisiltani löytyi juuri tälläiset housut, joista nykyisin tulee lähinnä mieleen raksamiesten työuniformut. Eipä sillä, että omat trikoiset lurupöksyni olisivat olleet yhtään sen tyylikkäämmät, mutta niiden taskut olivat ainakin säällisemmän kokoiset.

Nyt nämä housut on kuitenkin uudistettu ja malli on entistä kapeampi ja taskut ovat pienet ja sirot. Harva nainen nimittäin haluaa ylimääräistä massaa reisiensä kohdalle... Itseltäni ainakin löytyy sen verran kehittyneet reisilihakset (kröhöm), että tuota massaa löytyy niiltä kohdin ihan ilman jättimäisiä taskujakin. Kovin imarteleva tämä trendi ei ehkä ole, mutta toisaalta ei jaksa aina välittää imarteleeko joku vaate omaa vartaloa täydellisesti. Jos viihtyy jossain vaatteessa, niin onko sillä nyt niin kauheasti väliä saako se vyötärön katoamaan, sillä pahemmalta näyttää se jos joku on pukeutunut ihoa nuolevaan mekkoon, mutta on epävarma asustaan ja nykii joko helmaa tai pääntietä koko ajan. Pukeutumisohjeet ovat muutenkin todella mälsiä ja rajoittavat luovuutta.

Kävin H&M:llä kokeilemassa yksiä kivannäköisiä reisitaskuhousuja. Ne olivat paljon yllä olevien housujen näköiset, väri oli sama ja lahkeet melkein yhtä kapeat. En ole koskaan käyttänyt kapeimpia pillimallisia housuja, joten ehkä se oli myös osa syynä, että housut näyttivät päälläni aika karmeilta. Taskut olivat myös läpälliset kuten noissa ylläolevissa housuissa, mutta ne olivat hitusen "ulkonevammat", mistä kyllä tykkään, sillä noissa yläpuolen kuvan housuissa taskut ovat vähän turhankin huomaamattomat (Miksi tehdä reisitaskuhousut jos niistä ei edes huomaa niitä taskuja?). Mutta siis ne sovittamani housut eivät oikein tuntuneet omilta, joten aion jatkaa etsintöjä, huolimatta siitä, että tyylipoliisi sanoisi, että minun vartalotyypilläni kannattaisi jättää ne housut kauppaan.

net-a-porter

torstai 21. lokakuuta 2010

Sattuu sattuu

Olen käyttänyt tätä lomaani toteutaakseni muutamia pieniä ompelujuttuja äidilleni. Alkuviikosta tein kasan sööttejä patalappuja myyjäisiin ja äsken sain äitini hameen sovitusversion ommeltua ja sovitettua. Sovitusversio oli juuri oikean kokoinen, joten kaavoihin ei onneksi tarvitse tehdä muutoksia. Nyt siis luvassa varsinaisen hameen tekoa. Hameen lisäksi lupasin tehdä muutaman kassin ja joulupussukoita myyjäisiin. Kun tulee vietettyä aikaa sisällä ommellen, niin musiikki on mukava kaveri joka viihdyttää jos meinaa mennä hermo jos kone alkaa temppuilla.

Tässä tämän hetken suosikkibiisini:
Siinä tämän hetken soittolista. Nyt menen korjaamaan yhden äidin puseron ja illalla olisi tiedossa jumppaa ja telkkarin töllötystä (Dieetit vaihtoon ja Vampyyripäiväkirja). Mukavaa torstaita <3

keskiviikko 20. lokakuuta 2010

Pimeys

 
  

En ehkä mainitsisi syksyä ensimmäisenä kun pitäisi kertoa lempivuodenaika. Kevään aurinko voittaa pimeän ja kostean vuodenajan, mutta tämä syksy on mielestäni ollut oikein kaunis ja mukava. Pimeää on toki, mutta kylmien ja kirkkaiden öiden ansiosta tähtiä on mahdollista bongailla useampana iltana viikossa. Ja minä rakastan tähtiä, niin kuin rakastan suklaata, saippuakuplia tai rateen ropinaa. Tänä syksynä ruska on (tosin se taitaa olla aika loppuvaiheessa, sillä puut alkavat olla aika paljaita) ollut todella kaunis ja värikäs. Pimeät illat kestää kun päivällä voi nauttia kirkkaan kuulaasta päivästä ja illalla selviää kynttilöiden, kaakaon, villasukkien ja hyvän kirjan tai telkkariohjelman avulla. Kynttilät ovat myös yksi ehdoton lempparini syksyllä ja niitä tuleekin polteltua ikkunalaudalla, varsinkin silloin kun olen omassa kämpässä yksin.

Tämä syksy on jotenkin tuntunut poikkeuksellisen kylmältä. Kotona on pakko käyttää villasukkia ja kaipailen Hämeenlinnaan jättämäni aamutakin perään varsinkin aamuisin ja iltaisin. Talvitakkia en ole kuitenkaan vielä ottanut käyttöön sillä pelottaa miten sitä sitten selviää kun tulee oikeasti -10 tai -20 astetta pakkasta. Hyrrr. Villakangastakki jääkööt vielä odottelemaan kylmempiä kelejä. Nyt mennään beigellä parkalla tai tummansinisellä lyhyellä takilla, joka kyllä alkaa oikeasti olla vähän viileä. Olisin halunnut vihreän parkan vielä tuon beigen rinnalle, mutta en löytänyt sopivaa ja nyt kun rahat menivät kaksiin kenkiin, niin on pakko jättää takki ostamatta ja selviytyä noilla vanhoilla. Uusia kaulahuiveja olisi myös kiva saada ja mummi lupasikin neuloa minulle neulekaulurin, joten sitä odotellessa...

Nyt aion kuitenkin vielä nauttia näistä sievistä päivistä, sillä en odota ollenkaan niitä loskakelejä (mitä mm. huomiselle on lupailtu...) mitkä marraskuu viimeistään tuo mukanaan.

we<3it

tiistai 19. lokakuuta 2010

Tattoo fever


Olen jo pitkään haaveillut jonkun kauniin kuvan tai tekstin hakkauttamisesta ihooni pysyvästi. Kuva saisi olla pieni ja siro, en halua mitään raskasta tai kookasta. Väritys luultavasti vain musta. Ei mitään kirkkaan värisiä ruusuja, pääkalloja tai sateenkaaria. Kivoja aiheita voisivat olla linnut, sulat tai sitten se teksti. Tekstin voisin repäistä jonkun suosikkibändin biisistä tai jostain suosikki kirjasta. Mitään kovin kliseistä en kuitenkaan tahdo ja haluaisin muutenkin että kuva on ainoa laatuaan, eikä mikään tusina tuote.

Ja entä paikka sitten? Joku minkä voi halutessaan piilottaa, mutta kuitenkin sellainen minkä voi ihmisille tahtoessaan näyttää. Ei siis minnekään sisäreiteen tai takapuoleen... Ranne, ylä- tai alaselkä, nilkka tai korvan taus voisivat olla hienoja paikkoja. Toisaalta joku teksti voisi olla hieno tuossa kyljessä, tosin sitä ei kyllä näkisi enää kukaan kovin vieras ihminen, paitsi ehkä rannalla.

Tatuoinnit ovat mielestäni oiva keino koristautua, kunhan ei mene ottamaan mitään extempore tatskaa. On myös kunkin omassa silmässä kuinka suuri määrä tatuointeja on vielä hyvännäköistä. Itse pidän tatuointien ulkonäöstä ja niin kauan kun ihminen ei ole tatuoitu nilkoista korviin asti niin ne myös melkein poikkeuksetta näyttävät hyviltä, kunhan sopivat kantajansa persoonallisuuteen ja olemukseen. Olisi siis hienoa, jos kuva tai teksti merkitsisivät jotain erityistä kantajalleen. Eräs tuttu on tatuoinut ystävänsä itsemurhaviestin käteensä. Se on jo kovin henkilökohtaista ja merkityksellistä. Siksi en halua kiirehtiä tämän asian kanssa vaan miettiä rauhassa minkä kuvan tai kirjoituksen otan, koska se sitten on ja pysyy, kun sen on kehoonsa hakkauttanut. En halua sitten mummona katua, että mitä sitä tuli nuorena hölmöiltyä.

lauantai 16. lokakuuta 2010

Kun yksi ei riitä...


Talvi tulikin sitten jo nyt. Ei se lumi sulanutkaan heti, vaikka olin aivan varma, että kun ensimmäiset hiutaleet koskettavat maanpintaa, niin ne sulavat samantien. Toisin kävi. Ulkona on kylmä, lunta sataa kokoajan lisää ja asfaltti on jäässä. Eli aika talviset fiilikset...

Mutta eipä hätää! Sillä palasin Helsingin reissultani kera kahden täydellisen kenkäparin! Nyt ei varpaita palella ja vanhat talvisaappaat saavat vihdoin siirtyä eläkkeelle. Uudet poponi ovat aivan täydellisiä, niissä on kaikki mitä haluan ja tarvitsen. Ja paree ollakin, sillä pulitin molemmista kengistä reilut 100€, eli lompakko on reilusti kapoisampi, mutta varpaat kiittää. (Kantapäät eivät niinkään, sillä kävin tänään viemässä leffat Makuuniin ja kyllähän nuo rakkaat saappaani alkoivat ikävästi hangata, mutta täytyy vain armottomasti käyttää kenkiä ja odottaa että nahkapehmenee, sillä minulle tulee melkein aina rakot uusista kengistä) Lisäksi säntäsin Helsinkiin kahteen otteeseen kun ensin jätin nuo Vagabondin namut ostamatta ja lähdin kotiin tyytyväisena O.i.s-merkkisten saappaideni kanssa. Kotona tajusin kuitenkin tehneeni virheen - en ostaessani noita saappaita vaan jättäessäni ne toiset kengät kauppaan. Tein sitten sotasuunnitelman, että perjantaina ennen muotimessuja kiidän Helsinkiin ja Forumiin ja käyn pelastamassa nuo unelmieni kengät ja kiidän sitten messuille pikavauhtia. Suunnitelma oli menestys ja nyt olen paljon köyhempi, mutta ainakin olen varustautunut jos se vuosituhannen kylmin talvi tosiaan on tulossa.


O.i.s:in nahkasaappaat ovat juuri sellaiset, joita olen ikuisuuden etsinyt ja sen takia ne lähtivätkin mukaani heti. Musta nahka, sojet ja uurretut pohjat ovat kaikki juuri sitä mitä etsin. Ne ovat rennot, sopivan särmikkäät ja lämpimät.


Vagabondin Darylit pistin varaukseen ja päätin hakea ne jos mitään parempaa ei satu eteen. Kuitenkin jäin haikeilemaan niiden perään sillä nämä kaunokaiset ovat jalassa todella taivaallisen hyvän tuntuiset. Korkoa on juuri sopivasti, lesti on mukava ja ulkonäkö viimeisen päälle täydellinen.

Mustaa mekkoa ei löytynyt, vaikka useamman mekon sovituskoppiin kiikutinkin. Joku kuitenkin oli kaikissa sovittamissani mekoissa pielessä: koko, leikkaus, yksityiskohta, materiaali tai pituus. Kaikki halvat mekot näyttivätkin juuri niin halvoilta kuin ne olivat. Ja täydellisten mekkojen hintalapuissa oli pari sataa euroa ylimääräistä. Ehkä etsin kangasvarastostani jonkun mukavan kankaan ja ompelen itse itselleni sen arkimekon jokapäiväiseen käyttöön.

Nyt luvassa on sämpylöiden leipomista, mittojen ottoa ja hameen suunnitelua. Se hehkutettu Gleekin pitää varmaan katsoa illalla ja josko sitä ehtisi vähän jotain lautapeliäkin pelailla. Mukavaa viikonloppua kaikille.

torstai 14. lokakuuta 2010

Popoja ja leninkejä

Juna Helsinkiin lähtenee asemalta siinä kymmenen aikoihin (ellei VR "yllätä" ja junat myöhästyvät joko lehtien, pakkasen tai ennustetun syysmyräkän ansiosta...) ja tarkoituksena olisi viettää vähän aikaa kenkä- ja vaatekaupoissa kierrellen. Lähden yksin matkaan ja näin saankin keskittyä missiooni 100%:sesti. Muutenkin on välillä kiva lähteä matkaan yksin, vaikka kavereiden kanssa shoppailu tietenkin on aivan parasta.

Kaverini ovat kuitenkin koulussa, joten suuntaan kulkuni aivan omin nokkineni Helsingin keskustaan. Reissun tarkoituksena olisi löytää talvikengät ja kiva ja laadukas arkimekko. Kohta jo edesmennyt musta trikoomekkoni on Gina Tricotista. Se alkaa kuitenkin olla niin nyppyinen, venähtänyt ja kulahtanut, etten kohta kehtaa enää liikkua se ylläni ihmisten ilmoilla... Joten sille pitäisi löytyä korvaaja. Maksoin tuosta mekosta joskus muistaakseni vajaan kympin, joten suuri menetys ei ole kyseessä. Mekko oli muutenkin vähän sellainen pakko-ostos, kun edellinen musta KappAhlin mekkoni sanoi itsensä irti ja tilalle piti nopeasti löytää korvaaja. Nyt on edessä sama tilanne, mutta elän toivossa, että löytäisin ginan mekon tilalle jotain vähän laadukkaampaa, tyylikkäämpää ja erikoisempaa.


Musta mekko olisi siis se numero uno, mutten aio kovin hanakasti taistella vastaan jos Se Täydellinen Yksilö sattuukin olemaan tumman harmaa tai -sininen. Olisin kovin iloinen jos löytäisin mekon, jossa on jotain ekstraa. Tuo ginan mekko on nimittäin aivan tavallinen musta, pitkähihainen ja vähän polven yläpuolelle jäävä mekko, jossa ei ollut mitään yksityiskohtia. Nyt kaipaisinkin jotain pientä mekon yleisilmettä piristämään. Isot taskut, huppu, vetoketjut, soljet, nyörit, laskokset, napit, erikoiset leikkaukset tai vaikka suuret kaulukset kävisivät. Mitään liian hörhelöistä en kuitenkaan kaipaa, sillä haluan, että mekko käy koulukäyttöön ja muuhun arkiseen toimintaan. Joten siinä pitää pystyä liikkumaan, eikä vaan pönöttämään ja sipsuttelemaan.

Toinen vielä tärkeämpi missio on löytää talvikengät. Luntahan on jo lupailtu moneen osaan maata ja täälläkin ensimmäiset hiutaleet leijuivat alas jo tiistaina, joten lämpimät kengät olisi kiva olla varalla, jos lunta sataakin yhtäkkiä hurjia määriä. Lämpimät kengät olisivat tulleet tarpeeseen jo tiistaina kun olin katsomassa tuota hitusen masentavaa jalkapallon maaottelua. Mieli olisi ehkä ollut edes rahtusen parempi jos varpaat olisivat pysyneet lämpiminä. Converset ovat elämäni rakkaus, mutta ne eivät kyllä lämmitä kovinkaan paljoa. Varpaat kohmeessa päätinkin, että tälle asialle on tehtävä jotain ja pian. Jos se ennustettu kylmin talvi tuhanteen vuoteen on tosiaan tulossa niin tarvitsen jotain joka estää varpaita muuttumasta mustiksi ja putoamasta matkalle.

Täydellisten talvisaappaiden etsintä olisi siis kyseessä. Olen jo varautunut, että niiden hinta saattaa nousta yli sataan euroon, sillä tahtoisin niiden olevan aitoa nahkaa. Värinä luultavasti musta, mutta jos joku erityisen kaunis tumman ruskea sattuisi kävelemään vastaan niin pitää niillekin antaa mahdollisuus. Korkoa saa olla enintään 5cm, mutta ei välttämättä ollenkaan. Ja olisi täydellistä jos kengät pohjassa olisi kunnon urat, että pysyisin pystyssä kun maa jäätyy ja salakavala lumi peittää jään aiheuttaen hengenvaaran. Saappaissa minulle vain aina tuppaa muodostumaan ongelmaksi se, että saanko tungettua huget pohkeeni niihin. Jos saappaissa on vetoketju, niin voin melkein 100%:n varmuudella sanoa, etten saa niitä jalkaani. Harmillisista. Voisihan niitä varmaan vielä suutarille venytettäväksi... hmm. Joka tapauksessa tarvitsen talvisaappaat, jotka ovat lämpimät, käyvät sekä hameiden että housujen kanssa ja joissa pysyy pystyssä liukkaalla kelillä. Nyt siis villasukat mukaan ja etsimään uusia popoja.

kuvat net-a-porter

tiistai 12. lokakuuta 2010

Marc by Marc Jacobs Fall 2010








Jacobin Marc on ja hyvin luultavasti pysyy yhtenä lempisuunnitelijoistani täältä ikuisuuteen. Rakastan hänen rentoa, niuhottamatonta tyyliään, jossa on edelleen vaikutteita hänen uransa alkuvaiheen grunge-meiningistä. Takit ovat isoja, taskut tarpeeksi kookkaita ja laukut mahduttavat sisäänsä paljon tavaraa. Sukat saavat näkyä saapikkaista ja korvat suojataan karvalakein tai muin hatuin. Värit ovat mukavan tummahko, joihin minulla ainakin tulee aina kaipuu kesän jälkeen. Jacob ei myöskään tällää mallejaan viimeisen päälle, vaan meikki on luonnollinen ja hiukset saavat hapsottaa sopivan rennosti, ilman kilon lakkakerrosta.

Jos kaipaan sieviä ja rentoja arkimekkoja, niin voin olla varma, että tämän herran mallistosta sellaisia löytyy runsain mitoin. Kun vaan joskus vielä olisi varaa niihin. Punainen on tänä syksynä kova sana väririntamalla ja kyllähän tuota hehkuvaa väriä löytyy Jacobinkin syksyn ja talven mallistosta. Punainen kuului lempiväreihini nuorempana ja pidän siitä kyllä edelleenkin, vaikka pukeutumisessani sitä näkee enää hyvin harvoin. Nykyisin tykkään rajoittaa punaisen lähinnä asusteisiin: pipoon, hanskoihin, laukkuun tai kenkiin. Punainen on nimittäin melko agressiivinen väri isoina pintoina ja vaatii kantajaltaan itseluottamusta, sillä punaisessa vaatteessa ei jää seinäruusuksi vaikka haluaisi.

Yritys hyvä kymmenen

Kesä tuli, kesä meni ja nyt puut ovat jo ehtineet pudottaa lehdistään yli puolet. Ulkona vihmoo jäätävä tuuli ja tuntuu, että katto irtoaa kohta liitoksistaan. Tänään oli pakkasaamu, sillä patiollamme oli pienenpieniä jäätyneitä vesilammikoita kun lähdin koiramme kanssa ulos siinä puolikahdentoista aikaan. On ollut todella kaunis syksy ja toivottavasti se vielä jatkuukin. Ensilunta on jo muutamaan paikkaan ennustettu, tänne sen pitäisi sadella torstaina.

Mutta minne katosin sitten heinäkuun? Noh, kaikenlaista puuhaa on ollut. Helteet veivät voimat kesällä ja koska tietokonehuoneemme oli kesällä kämppämme hikisin paikka, ei blogipostauksien naputtelu kauheasti innostanut. No, entä sitten kun ilmat alkoivat viiletä eikä minua silti näkynyt? Koulu alkoi ja hommaa piisasi aika reilusti. Tosin jakso ei aluksi ollut kovin rankka, mutta sitäkin mielenkiintoisempi. Meillä siis viimein oli se juhlapukukurssi, jota odotin kuola valuen ensimmäisen kouluvuoden ensimmäisestä koulupäivästä lähtien. Sen lisäksi meillä oli nahkakurssi, jossa tuunasimme vanhoista nahkavaatteista laukkuja. Nahkalaukusta tuli oikein hieno ja odotankin innolla, että saan sen koulun vitriinistä käyttöön asti. Koululla majaa pitää myös juhlapukuni, josta tuli paljon parempi kuin mitä uskalsin odottaa. Vaikka mekon kanssa tapahtui loppumetreillä jotain äärimmäisen masentavaa, mutta onneksi ei mitään sellaista mitä ei olisi voinut korjata. Onneksi. Ope soitteli äsken ja kyseli jos stylistiopiskelijat saisivat pukuni futuurimessuille. Eihän tuossa mitään, mutta minun pitäisi ehkä itse mennä esittelemään pukua. Siis minun, joka panikoi jo pienen esitelmän pitämistä kymmenelle hengelle... Ja nyt pitäisi kävellä korkkareilla pitkä helmaisessa mekossa, luultavasti ilman rillejä jotain lavaa pitkin kauhean ihmismassan edessä. Ei tule kesää. Luultavasti en saa korkkareita jalkaani, koska Converset ovat luultavasti jo juurtuneet koipiini kiinni, enkä muutenkaan ole kovin itsevarma korkkarikävelijä. Ja vielä isompi pulma olisi tuo silmälasittomuus... En ole ikinä käyttänyt piilareita ja ilman rillejä olen yhtä sokea kuin lepakko. Toisaalta plussaa tulisi siitä, että ilman rillejä en näkisi yleisöä. Hah, mutta pitää harkita asiaa. Vaikka luulenkin, ettei minua saa lavalle kuin aseella uhaten ja toivon hartaasti ettei siihen tarvitse mennä.

Mutta katoamiseen... Siis huonoja tekosyitä sille, etten ole kirjoittanut on runsaasti. Ei vain ole löytynyt energiaa, vaikka aikaa olisikin ollut ja koneellakin olen aikaani kuluttanut paljon. Mutta nyt minulla on taas loma (tai en tiedä pitäisikö sanoa taas, kun kesällä loma rajoittui siihen yhteen viikkoon ennen koulun alkua), sillä menen kouluun seuraavaksi vasta marraskuun 8.päivä. Aika kivaa saada pitää kesäloma edes lokakuussa, vaikka lämpötila onkin reilut 30 astetta vähemmän kuin kesän parhaina päivinä.

Tänään menen katsomaan Suomi-Unkari-jalkapallomaaottelua ja elättelen toiveita, että pärjäisimme... vaikka tilanne ei kovin kehuttava tässä vaiheessa olekaan.

Yritän palailla myös vaate- ja muotijuttuihin tässä pikkuhiljaa. Olen kesän läkähdyttävien helteiden jälkeen nimittäin taas löytänyt kiinnostuksen pukeutumiseen ja muotiin. Vaatekaapin raivausprojektia on myös luvassa ja edelleen yritän tutkia sen täydellisen vaatekaapin anatomiaa ja hommata vaatekaappiini vain niitä täydellisiä vaatteita, jotka pelastaisi vaikka palavasta talosta. Syksyn muotiin ajattelin myös itseni perehdyttää jossain välissä. Ja oman vaatemalliston suunnitelua toisen blogin puolella jatkan tässä lähiaikoina.

Nyt mykavaa viikkoa kaikille!

P.S. Oho, siellähän tulee nyt jo sitä lunta <3

sunnuntai 25. heinäkuuta 2010

Pornopolkaa


Viikonloppu sujui hauskoissa tunnelmissa Espoon Dipolissa elämäni ensimmäisessä Ropeconissa. Luokkakaveri sai suostuteltua minut mukaansa, hän on ollut ropeconin vakiokävijä jo seitsemän vuotta. Olen iloinen, että menin vaikka aluksi ei kauheasti kiinnostanut osallistua koko tapahtumaan... Tuokin johtui kyllä siitä, että tiesin ystäväni kertomuksesta, että viikonloppuna ei tulisi nukuttua paljon ollenkaan. Ja näinhän siinä kävi, että kun heräsin perjantaina jo kuudelta, että pääsisin töihin niin menin nukkumaan sunnutaina vasta kahden jälkeen seuraavan kerran. Menimme kyllä lauantaina viideltä nukkumaan, mutta yritys jäi melko säälittäväksi, enkä ainakaan minä saanut yhtään nukuttua kun salissa raikui hurja kuorsaus. Pieni univelka siis jäi, mutta ette usko kuinka mukavalta tuntui nukkua omassa sängyssä päiväunet kun tänään tulin kotiin. Reissu oli oikein hauska ja siellä oli vaikka minkä näköistä porukkaa ja tekemistä. Yksi asia, mistä erityisesti pidin tuolla ropeconissa oli se, että vaikka joku olisi ollut kuinka erikoisesti pukeutunut tai muuten erikoisen oloinen niin kukaan ei katsonut yhtään vinoon, vaan kaikki saavat olla juuri sellaisia kuin ovat. Ja hauska kun ihmiset ovat niin innostuneita jostain pelistä, että jaksavat pelata sitä yli 10h PUTKEEN! Huhhuh.
Tuo yllä oleva kappale kuuluu pornopolkaan, jota tanssin ensimmäistä kertaa elämässäni. Se näytti todella hauskalta ja raskaalta, mutta oli oikeasti vielä hauskempaa ja raskaampaa kun sitä pääsi kokeilemaan. Tanssittiin useaan otteeseen tuon luokkakaverini ja hänen ystävänsä kanssa. Tästä näet vähän millaisesta tanssista on kyse, kyseisestä pätkästä voi hyvin tarkkasilmäinen katsoja myös nähdä minut.

Nyt lepäilemään, että jaksan huomisen työpäivän. Jotenkin se uni maistuisi nyt oikein hyvin!

keskiviikko 14. heinäkuuta 2010

Rannalle!













net-a-porter

lauantai 10. heinäkuuta 2010

Hot hot heat

Kuuma, kuuma, kuuma! Tällä puolella ruutua meinaa ainakin paahtua. Kyllä kesä kuulluu edelleen lempivuoden aikoihini, vaikka tätä hellettä olen jo moneen otteeseen ehtinyt kirota ja toivoa, että tulisi jo syksy ja viileämmät ilmat. Tykkään lämpöisestä, mutta kun hiki valuu selkää pitkin kun on ehtinyt olla ulkona kymmenen minuuttia, niin se menee jo vähän överiksi. Onneksi nyt on viikonloppu eikä tarvitse liikehtiä muuten kuin takapihalta jääkaapille juomaa hakemaan ja takaisin. Kirjat ja lehdet ovat sopivaa tekemistä helteille, kunhan niiden asia ei vaadi turhan kovaa paneutumista. Sain kaverilta muutaman Ellen ja Voguen silputtaviksi ja niitä olen nyt leikellyt viime päivät. Eilen kävin myös ostamassa uusimman Ellen hellelukemiseksi.

Toinen mitä tällä helteellä vielä jaksaa tehdä on katsella jalkapalloa. Viimeiset pelit ovat jo käsillä ja jo nyt tulee ikävä iltojen fudispelejä ja sitä jännitystä kun kannustaa omaa joukkuettaan voittoon. Espanjan menestys on ollut oikein mukavaa katsottavaa ja huomista odotan sormet ja varpaat ristissä toivoen heille sitä kirkkainta mitalia.

Mitään ompeluhommia en ole saanut aikaiseksi, enkä edes valokuvattua. Lupaan edelleen laittaa tänne ne kuvat mekoista, jotka ompelin iskän 50v juhliin, kunhan saan ne kuvattua... Laiskuus lienee sallittua tällä kelillä, jos ei muistele sitä, että kesäkuun alku oli hyvin viileä, enkä silloinkaan saanut mitään aikaiseksi...

Mutta ennen kuin sulan tähän näppikselle ja vaurioitan siten konetta pysyvästi, liitän tähän tämän hetken lempparibiisin ja lähden takaisin takapihalle Ellen ja Breaking Dawnin pariin, jääkaapin kautta kuitenkin...

sunnuntai 27. kesäkuuta 2010

As simple as that


Trenssin metsästys on edelleen käynnissä. Ehkä alennusmyynneistä löytyisi täydellinen yksilö?

garance doré

sunnuntai 20. kesäkuuta 2010