Kesä tuli, kesä meni ja nyt puut ovat jo ehtineet pudottaa lehdistään yli puolet. Ulkona vihmoo jäätävä tuuli ja tuntuu, että katto irtoaa kohta liitoksistaan. Tänään oli pakkasaamu, sillä patiollamme oli pienenpieniä jäätyneitä vesilammikoita kun lähdin koiramme kanssa ulos siinä puolikahdentoista aikaan. On ollut todella kaunis syksy ja toivottavasti se vielä jatkuukin. Ensilunta on jo muutamaan paikkaan ennustettu, tänne sen pitäisi sadella torstaina.
Mutta minne katosin sitten heinäkuun? Noh, kaikenlaista puuhaa on ollut. Helteet veivät voimat kesällä ja koska tietokonehuoneemme oli kesällä kämppämme hikisin paikka, ei blogipostauksien naputtelu kauheasti innostanut. No, entä sitten kun ilmat alkoivat viiletä eikä minua silti näkynyt? Koulu alkoi ja hommaa piisasi aika reilusti. Tosin jakso ei aluksi ollut kovin rankka, mutta sitäkin mielenkiintoisempi. Meillä siis viimein oli se juhlapukukurssi, jota odotin kuola valuen ensimmäisen kouluvuoden ensimmäisestä koulupäivästä lähtien. Sen lisäksi meillä oli nahkakurssi, jossa tuunasimme vanhoista nahkavaatteista laukkuja. Nahkalaukusta tuli oikein hieno ja odotankin innolla, että saan sen koulun vitriinistä käyttöön asti. Koululla majaa pitää myös juhlapukuni, josta tuli paljon parempi kuin mitä uskalsin odottaa. Vaikka mekon kanssa tapahtui loppumetreillä jotain äärimmäisen masentavaa, mutta onneksi ei mitään sellaista mitä ei olisi voinut korjata. Onneksi. Ope soitteli äsken ja kyseli jos stylistiopiskelijat saisivat pukuni futuurimessuille. Eihän tuossa mitään, mutta minun pitäisi ehkä itse mennä esittelemään pukua. Siis minun, joka panikoi jo pienen esitelmän pitämistä kymmenelle hengelle... Ja nyt pitäisi kävellä korkkareilla pitkä helmaisessa mekossa, luultavasti ilman rillejä jotain lavaa pitkin kauhean ihmismassan edessä. Ei tule kesää. Luultavasti en saa korkkareita jalkaani, koska Converset ovat luultavasti jo juurtuneet koipiini kiinni, enkä muutenkaan ole kovin itsevarma korkkarikävelijä. Ja vielä isompi pulma olisi tuo silmälasittomuus... En ole ikinä käyttänyt piilareita ja ilman rillejä olen yhtä sokea kuin lepakko. Toisaalta plussaa tulisi siitä, että ilman rillejä en näkisi yleisöä. Hah, mutta pitää harkita asiaa. Vaikka luulenkin, ettei minua saa lavalle kuin aseella uhaten ja toivon hartaasti ettei siihen tarvitse mennä.
Mutta katoamiseen... Siis huonoja tekosyitä sille, etten ole kirjoittanut on runsaasti. Ei vain ole löytynyt energiaa, vaikka aikaa olisikin ollut ja koneellakin olen aikaani kuluttanut paljon. Mutta nyt minulla on taas loma (tai en tiedä pitäisikö sanoa taas, kun kesällä loma rajoittui siihen yhteen viikkoon ennen koulun alkua), sillä menen kouluun seuraavaksi vasta marraskuun 8.päivä. Aika kivaa saada pitää kesäloma edes lokakuussa, vaikka lämpötila onkin reilut 30 astetta vähemmän kuin kesän parhaina päivinä.
Tänään menen katsomaan Suomi-Unkari-jalkapallomaaottelua ja elättelen toiveita, että pärjäisimme... vaikka tilanne ei kovin kehuttava tässä vaiheessa olekaan.
Yritän palailla myös vaate- ja muotijuttuihin tässä pikkuhiljaa. Olen kesän läkähdyttävien helteiden jälkeen nimittäin taas löytänyt kiinnostuksen pukeutumiseen ja muotiin. Vaatekaapin raivausprojektia on myös luvassa ja edelleen yritän tutkia sen täydellisen vaatekaapin anatomiaa ja hommata vaatekaappiini vain niitä täydellisiä vaatteita, jotka pelastaisi vaikka palavasta talosta. Syksyn muotiin ajattelin myös itseni perehdyttää jossain välissä. Ja oman vaatemalliston suunnitelua toisen blogin puolella jatkan tässä lähiaikoina.
Nyt mykavaa viikkoa kaikille!
P.S. Oho, siellähän tulee nyt jo sitä lunta <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti