lauantai 31. lokakuuta 2009

Happy Halloween



Taas on se aika vuodesta kun ihmiset viiltelevät irvisteleviä naamoja kurpitsoihinsa ja pukeutuvat milloin vampyyreiksi, noidiksi tai kummituksiksi. Itse en tästä juhlasta oikein perusta, mutta en panisi pahakseni jos Robert Pattison tulisi oveni taakse karkkia kerjäämään.

Oma pyhäinpäiväni onkin kulunut niin pelottavassa puuhassa kuin siivoamisessa. Siitä on nauru kaukana kun sängyn alla asustelee mörkö, joka pudottelee harmaata karvaa ja talon poltergeistit penkovat vaatekaappia ja heittevät tavaroita ympäriinsä. Kerran löysin muumimukin wc:stä lavuaarin reunalta, enkä todellakaan muista, että olisin sen sinne vienyt. Ainut vaihtoehto onkin selvästi, että kämpässäni asuu loisihminen, joka kapuaa sängyn alta kun lähden kouluun ja elelee leveästi asunnossani katsellen tv:tä päivät pitkät tyhjentäen jääkaapin ja jättäen tavarat lojumaan. Ja kotiin tullessani hän piiloutuu vaatekaappiini, josta öisin saattaa kuulua heikkoa kuorsausta tai kiivasti hengitystä.

Nyt on kuitenkin kaikki möröt häädetty ja haamut imuroitu. Muuten päivä sujui rattoisasti New Moonia lueskellessa. Pääsin siinäkin vihdoin vauhtiin, sillä enää pari viikkoa ko. leffan ensi-iltaan, can't wait! Nyt mutustelen itsetehtyä pizzaa ja ajattelin katsoa jos nettini suostuisi pyörittämään mtv3 katsomosta viimeisimmän Muodin huipulle-jakson, joka ranskantunnin takia jäi näkemättä.

Huomenna aamusta yritän raahautua lenkille ja sitten kestitä äitiä ja pikkusiskoa. Ajattelin leipoa heille jotain herkkua, mutta saa nähdä onko suklaata vielä huomenna jäljellä leivontaakin...

Karmivan mukavaa pyhäinpäivää kaikille!

keskiviikko 28. lokakuuta 2009

Armcandy

Mielessäni ovat jo jonkin aikaa pyörineet rannekellot ja muuta käsikorut. En ole koskaan ollut kelloihmisiä, tosin muistan erään ajanjakson, jolloin pidin tuliaiseksi saatua rannekelloa, kunnes se eksyi housujentaskussa pesukoneeseen ja tikitys loppui. Sen jälkeen toivoin erästä rannekelloa joululahjaksi, mutta jokin siinä mätti ja se jäi melkein kokonaan käyttämättä. Nyt olenkin yrittänyt käyttää aikaa täydellisen mallisen rannekellon etsimiseen. Haluan punnita kaikki kellon yksityiskohdat ja mallit tarkasta, että löydän juuri sen oikean, jota tulee käytettyä.
Haluan mahdollisimman yksinkertaisen ja klassisen mallin. Kellotaulun täytyy ehdottomasti olla pyöreä ja koko saisi olla melko suuri. En halua kuitenkaan yhtä isoa kuin kuvassa. Kuvan kellon ranneke näyttäisi juuri sellaiselta kuin haluaisin, eli ei nahkaista ranneketta vaan teräksinen.


Yllä kaksi melko täydellistä rannekelloa. Ensimmäisessä tykkään rannekkeesta, mutta kellotaulu on liian sekava. Toisessa kellossa onkin jo parempi kellotaulu, mutta siitä puuttuu silti se jokin. Tämän tyylistä kelloa kuitenkin etsiskelen ja aion käyttää kunnolla aikaa sen täydellisen löytämiseen. Ja rahaakin pitäisi varmaan vähän yrittää säästää, sillä nuo kellot eivät taida olla ihan halpojakaan. Ja mieluummin maksan vähän enemmän, jos kello sitten kestää kauemmin.


jak&jill, kellomaailma.fi

sunnuntai 25. lokakuuta 2009

Unelmia ja kouluhommia

Tässä Marc by Marc Jacobsin syysmalliston lookissa on kaikki ainekset täydelliseen syysasuun; kaula ja niska suojataan suurella kaulahuivilla, joka tarpeentullen muuttuu ponchoksi, suuri vyö kuroo vyötärön näkyviin täydellisen mustan talvimekon alta, punaiset sukkahousut piristävät ja lämmittävät ja sininen laukku hohtaa kauniisti, hattu taas pelastaa huonon hiuspäivän ja suojaa kutreja tuulelta ja rännältä ja paksut sukat pitävät varpaat lämpöisinä.

Kun joskus pääsen köyhyydestä ja panostamaan laadukkaisiin ja kauniisiin vaatteisiin, haluan:

  • Villakankaisen talvimekon, jolla pärjää pakkasilla kun alle pukee pitkähihaisen ja paksut sukkahousut. Mekko tarvitsee tietysti myös täydelliset nahka/mokkasaappaat ja villakangastakin. Isosta kaulahuivista, myssystä ja muhkeista lapasistakaan ei tietenkään ole haittaa.
  • Talvihatun. Nyt en tarkoita sitä söpöä villapipoa, vaan hienon huopahatun. Tein koulun asustekurssilla kaksi hattua, mutta omani ei ihan istu tyyliini juuri nyt, vaikka siitä kovasti tykkäänkin. Hattu saisi olla joko musta tai syvän violetti, kunhan se vain istuisi muihin ulkovaatteisiini. Malliltaan tuo yllä oleva Marc Jacobsin lätsä on aika täydellinen.
  • Värikäs laukku. Tästä mainitsinkin jo tyylistäni kertovassa postauksessa ja yllä olevan kuvan nähtyäni vakuutuin, että värin pitää olla juuri sininen, ei kirkas sininen, mutta kaunis hohtava ja täyteläinen sininen.
  • Paksuja sukkahousuja eriväreissä. Minulta löytyy mustia paksuja sukkahousuja, mutta nekin alkavat olla aika nyppyisiä ja reikäisiä, joten varastoja pitäisi pikapuoliin täydentää ja jotain värejäkin olisi hauska varastoon saada, jos yllättävä värintarve yllättää kesken synkimmän talven.

Ja tämän toivelistan jälkeen on hyvä ryhdistäytyä ja ryhtyä kahden kuukauden shoppailulakkoon. Edellinen lakkoni on vähän rakoillut ja nyt on pakko tehdä jotain tälle shoppailulle. Lakkoon kuuluvat siis kaikki vaatteet, korut, laukut, kengät yms asusteet. Myös meikit ja muut tavarat, joita ilman pystyn elämään ovat pannassa. Joululahjoja tämä ei tietenkään koske, sillä pitäähän niitä rakkaimpia ihmisiä muistaa. Ja yhden poikkeuksen itselleni suon, nimittäin jos löydän The Baseballssien levyn niin sen aion ostaa, mutta muuten on pakko ottaa käyttöön tiukkalinja!

style.com

torstai 22. lokakuuta 2009

Hui Hai!


Seuraava ajankohtainen kenkäostokseni tulee todennäköisimmin olemaan kumisaappaat. En ole paljoa näitä ko. kenkiä kunnioittanut, mutta nyt iän ja viisauden karttuessa osaan jo arvostaa kuivia varpaita ja suomalaista laatua. Pitkävartisissa saappaissa tulee aina probleema pohjeenkohdalla, joten lyhyt malli olisi turvallisempi vaihtoehto, kunhan nilkat eivät pahasti turpoa. Olen iskenut silmäni Nokian Hai-saappaisiin ja nimenomaan tuohon pirteään punaiseen versioon. Kaveriksi on ehkä hommattava punainen sateenvarjo. Loska kelit nimittäin lähestyvät uhkaavasti niin lempparikengät voisi jättää kotiin turvaan ja pistää jalkaan käytännölliset kumpparit ja villasukat.

nokianfootwear

keskiviikko 21. lokakuuta 2009

Kipeenä on aikaa piirtää...

... Totta tuokin, mutta todellisuudessa piirtelin nämä lyijykynätyöt jo pari viikkoa sitten, mutta nyt sain vasta aikaiseksi julkaista ne täällä. Ja tosiaan kuvat on piirretty mallista.

Äsken mussutin itsetehdyn pizzan ja nyt haaveilen vatsa pömpöllään vällyjen suloisesta lämmöstä. Taidankin syventyä uusimpaan Trendiin ja kääräistä lämpöisimmän vällyn ylleni ja juurtua sohvan nurkkaan. Huomenna onkin sitten paluu koulun penkille. Kivaa, sillä tämä sairastaminen on oikeasti aika tylsää. Luvassa monen monta tuntia virkkaamista. Viikonloppuna onkin sitten kavereiden kanssa pientä leffa/kokkaus-iltaa tiedossa ja sunnuntaina lupasin yhden ystävän ja hänen poikaystävänsä kanssa lähteä kirjamessuille. Kirjoja en ajatellut pahemmin osteskella, ellei jotain todella mielenkiintoista satu eteen sillä, vaikka sain eilen luettua Sydämen muotoisen rasian, niin minulla on edelleen kesken Vintage fashion, The One Hundred, New Moon ja Coco Chanelin elämäkerta... Eli lukemista riittää vähäksi aikaa, vaikka aikaa ei tunnu lukemiseen löytyvän juuri ollenkaan. Nyt kipeenä olen saanut nautiskella vapaa-ajasta ja kuluttaa sen lukemiseen, piirtämiseen, nördäämiseen ja telkkarin katseluun. Vielä kun voisi vapaasti liikuskella ihmisten ilmoilla ilman että kuume nousee.

Mutta nyt tosiaan pitää kääriytyä vällyyn ja syventyä muotilehtiin.

tiistai 20. lokakuuta 2009

Sairasta menoa


Eilisen ja tämän päivän olen viettänyt tiiviisti vällyjen välissä neljän seinän sisällä. Maanantaina heräsin ja olin jo ehtinyt tehdä aamutoimet ja olin valmis lähtemään kouluun, kunnes päätin panna mittarin kainaloon, koska olo oli vähän kummallinen. Noh, kuumetta oli ja jäin kotiin nukkumaan.

Tänään jäin kotiin, koska illalla oli vielä vähän lämpöä. Tänään on ollut vähän lämpöä, mutta ei enää pahemmin ja useasti se sahaa normaalin ja vähän lämpimän välillä. Jokatapauksessa päivät ovat kuluneet lueskellessa, nördätessä ja telkkaria katsellessa. Väsyttää vaikka olen nukkunut hyvin, mutta kyllä tämä sisällä makaaminen vähän tylsistyttää. Huomenna voisi vähän taas yrittää palailla arkeen ja pistää nenää edes pikkasen ulos. Torstaina pitääkin sitten taas palailla kouluun virkkaamaan.

Olen yrittänyt hakea lehdistä inspiraatiota millaisen juhlapuvun voisin tuosta sinisestä satiinista tehdä ja varmaan laitan tänne blogin puolellekin inspiraatiokuvia kun niitä tarpeeksi löydän. Samalla yritän keksiä mallia tuolle arkisemmalle kankaalle, johon haluaisin ainakin käyttää pitkän ostamani vetoketjun. Ideoita on vaan liikaa ja kun keksii yhden, tuleekin toinen mieleen eikä sitten osaa päättää kumpi idea olisi parempi.

Mutta nyt menen tekemää ruokaa ja palaan Sydämen muotoinen rasia-kirjan pariin. Kerrankin ehtii lukea rauhassa kirjoja. Tuo Joe Hillin kirja kertoo ikääntyvästä muusikosta Judesta, joka pahaa avistamattomana ostaa netistä vanhan miehen sielun. Tuo sielu osoittautuu melko levottomaksi ja hänen ainoa tehtävänsä on ottaa Jude mukaansa yöpuolen tielle. Kirja on koukuttava, vaikka en voi sanoa pelkääväni sitä lukiessani. Minuun vaikuttaa selvästi enemmän leffojen kauhu, joihin voi yhdistää ääntä, kerrontaa ja kuvaa. Erityisesti äänet -tai niiden puuttuminen, ovat tärkeä osa kauhuleffoja. En ole paljoa kauhukirjallisuutta lukenut, mutta tämän jälkeen pitää ehkä perehtyä siihenkin vähän tarkemmin.

sunnuntai 18. lokakuuta 2009

Tyyliteltyä

Eli siitä omasta tyylistäni... En osaa liittää tyyliäni mihinkään tiettyyn kategoriaan, enkä tosin koe sitä tarpeelliseksikaan. Rakastan ostella ja käyttää erilaisia vaatteita ja asusteita, mutta nyt koen tarvitsevani pienen katsauksen omaan tyyliini, etten enää tee virheostoksia. Sen verran paljon kamaa tuli taas laitettua kirpputorilaatikkoon viime vaatekaapinsiivouspäivänä, että en enää halua miettiä kuinka paljon rahaa on tullut laitettua vaatteisiin, joita olen käyttänyt kerran tai kaksi, pahimmassa tapauksessa vaate on jäänyt roikkumaan komeroon koskemattomana.
Aloitetaan tyylin läpikäynti väreistä. On harvoja värejä, joista en tykkää, mutta en kuitenkaan osaa käyttää moniakaan värejä luontevasti. Jos valitsen värikkään paidan tai hameen niin yhdistän sen lähes poikkeuksetta mustaan, valkoiseen tai harmaaseen. Musta on hyvä pohjaväri kaikille värikkäille sävyille, se rauhoittaa ne. Toisaalta tämä tapa yhdistellä värejä on pohjattoman tylsä. Olisi ihanaa osata yhdistellä erivärisiä vaatteita ja kuoseja keskenään ja näyttää siltä, että homma on hallussa, eikä ole yhtäkkiä tullut värisokeaksi. Yleisimmin pukeudunkin siis mustaan, harmaaseen ja valkoiseen. Olen sen verran ujo, etten halua herättää ylimääräistä huomiota räikeillä väreillä. Pukeutumisessani käytän harkiten sinistä, violettia, pinkkiä ja punaista, jota sitäkin nykyään vä henevässä määrin. Yleensä asun väripilkku on t-paita, jonka yhdistän joko sinisiin tai mustiin farkkuihin ja mustaan neuletakkiin. Säälittävää. Omistan kylläkin myös värikkäitä kaulahuiveja, joilla suojaudun samalla syksyn ja talven viimaa vastaan. Lisäksi kaipailisin värikkäitä laukkuja ja kenkiä, joilla saisi helposti jotain extraa asuun kuin asuun.
Värikkäiden laukkujen ja kenkien kautta saankin aasin sillan asusteisiin yleensä. En pidä itseäni mitenkään kovana asustajana, mutta minulla voi kenkien lisäksi lähes aina nähdä huivin (paitsi kesän helteillä), laukun ja yleensä jonkun vyön. Käytän erilaisia nahkavöitä farkkujen kanssa pitämässä ne ylhäällä, en niinkään koristeena. Mekkojen kanssa sitten sidon vyön vyötärölle kuromaan väljäämallia imartelevammaksi tai muuten vain tuomaan eloa asuun. Omistan lähinnä mustia ja ruskeita vöitä, joten joku punainen tai sininen vyö olisi tervetullut kokoelmaani. Nyt olen innostunut myös mokkanahasta, joten sellaisen vyön voisin myös kelpuuttaa kokoelmaani.
Nahkaa suosin myös laukuissa. Olen keräillyt kirppareilta hauskoja veskoja, mutta tämän hetken ehdoton suosikkini laukuissa on h&m:n musta hapsulaukku, joka on jokapäiväisessä käytössä, lähinnä siksi, että se on ainoa laukkuni mihin saan mahtumaan koulukansion ja kaiken muun päivän aikana tarvittavan roinan. Toinen lemppari on musta David Jonesin nahkalaukku, jonka huusin huuto.netistä. Se taitaa myös olla tyylikkäin nahkalaukkuni. Muutama pieni juhlalaukku löytyy. Mutta taas pitää todeta, että värit ovat todella vähissä. Mustaa, mustaa ja mustaa, hieman valkoista ja pilkahdus harmaata. Kaipaan ensinnäkin ruskeaa nahkalaukkua, mieluiten konjakinruskeaa ja vähän tummempaa. Ja niitä pirteitä värejä. Punainen, sininen ja violetti olisivat oivallisia laukkujen värejä ja aionkin tulevaisuudessa keskittää katseeni näihin väreihin. Jos en opi pukeutumaan värikkäämmin niin ainakin voin piristää mustaa asua värikkäällä laukulla ja kengillä.
Kengistä sanoisin sen verran, että käytän arkena lähinnä matalakorkoisia kenkiä. Korkoa saa kyllä olla, mutta sen tulee olla tukeva ja kohtuullisen korkuinen. Kesäisin aika kuluu ballerinoissa ja matalapohjaisissa sandaaleissa. Converset ovat viileämpien säiden varuste ja niissä elän lähes koko syksyn ja kevään. Pitäisi kyllä ostaa uudet Converse-tossut kun vanhat alkavat olla lahoamispisteessä... Talvisin tykkään saappaista, joita on haastavaa löytää kun omaan melko paksut pohkeet, jotka eivät sovi läheskään kaikkiin ihailemiini kenkiin. Ostin itselleni talveksi mustat saappaat ja kaipailisin vielä toisia talvisaappaita ruskeassa värissä. Nilkkurit ovat myös lemppareitani ja täydellisten nilkkureiden metsästys jatkuu... Juhlissa tykkään käyttää korkoja ja kimallusta.
Kimaltelu oli ennen mieleeni vähän enemmänkin ja taisinkin saada siitä yliannostuksen, koska nyt se ei miellytä silmääni enää juuri ollenkaan. Koruja tykkään käyttää, mutta harkiten ja maltillisesti. Yksi massiivinen koru riittää asun täydentäjäksi. Yleensä koru roikkuu kaulassa. Haluaisin oppia käyttämään enemmän myös käsikoruja, mutta kaipaisin kokoelmaani vähän erityylisiä koruja kuin mitä omistan. Muutama iso rengas laatikosta löytyy, mutta ne ovat jääneet hyvin vähälle käytölle... Ostoslistalla olisi hopeanvärinen rannekello. Nykyään en käytä juurikaan edes korvakoruja kun ennen korvissa oli aina nappikorvakorut. Yleensä todennäköisin paikka koruille löytyy kuitenkin kaulasta, ellen ole kiehonut huivia kaulaan.
Huiveista opin tykkäämään parisen vuotta sitten. Sitä ennen en käyttänyt huivia melkein niillä pahimmillakaan pakkasilla. Nyt se löytyy kaulasta 3/4 vuodesta ja joskus kesälläkin jos ilmat ovat viileät. Ensimmäinen huivi taisi olla pinkki Lindexin huivi, joka löytyy minulta edelleen. Se alkaa tosin jo näyttää ikääntymisen merkkejä, mutten henno heittää sitä pois ennen kuin olen löytänyt sille sopivan korvaajan. Pinkki on yksi herkullisimmista väreistä mitä tiedän, mutta sitä pitää käyttää maltilla ellei halua näyttää Paris Hiltonilta. Muita värejä joita huiveistani löytyy on puuteri, sininen, keltainen, musta-valkoinen ja sini-puna-valkoinen. Sisko neuloo minulle jouluksi punaista pitkää kaulahuivia, sitä innolla odotellessani, sillä olenkin kaivannut huivikokoelmaani kirkkaanpunaista huivia...
Yksi lemppari asuste on vielä mainitsematta, nimittäin aurinkolasit. Silmäni ovat kesän kirkkailla säillä melko valonarat, joten aurinkolasit ovat tarpeen. Tykkään erityisesti wayfarer-mallisista laseista, joita minulla löytyykin useammassa värissä. Myös clubmastereihin ihastuin viime kesänä. Pitäisi kyllä investoida hyviin aurinkolaseihin vahvuuksilla. sillä omistan silmälasit, mutten ole opetellut käyttämään piilolinssejä, joten kesäisin kuljeskelen joko auringon sokaisemana tai siksi etten näe tarkasti...
Asusteista sitten siihen pääasiaan eli vaatteisiin. Vaatekaappini tärkeimpiin elementteihin kuuluvat ohuet neuletakit, farkut, topit, mekot ja mustat sukkahousut. Kouluun pukeudun yleensä farkkuihin, koska ne ovat käytännöllisimmät. Viikonloppuihin sitten tykkään pukeutua mekkoihin ja mustiin sukkahousuihin. Tykkään käytännöllisistä vaatteista: isoista taskuista, isoista huiveista, lämpimistä takeista, käärittävistä hihoista ja monikäyttöisyydestä. Jokaisen suomalaisen tulisi myös omistaa laadukas takki, oli se sitten toppatakki tai villakangastakki, mutta koska vietämme suurimman osan vuodesta pakkaselta pakoillen on hyvä päälystakki must. Sillä voi piilottaa huonon asun tai vastaavasti huono takki pilaa hyvänkin kokonaisuuden silmänräpäyksessä. Nykyään kiinnitän entistä enemmän huomiota vaatteiden laatuun ja materiaaleihin. Kun olimme siskoni kanssa shoppailemassa löytyi kaupoista pelkkiä akryylineuleita ja heti kulahtavia trikoolörttöpaitoja, se vähän ahdisti ja ärsytti. Toisaalta nyt kun kieltäytyy ostamasta noita vaatteita säästyy niin hermoja kuin rahaakin. Pitää satsata laatuun määrän sijasta. Samoin mietin nykyään tarkemmin tuleeko vaatetta käytettyä vielä kun ensi ihastus menee ohi. Kestääkö rakkaus, vai joutuuko vaate heti kirpparille?
Tyylini on melko rento. Tunnen oloni helposti epämukavasti, jos asu on liian tarkkaan harkittua jokaista yksityiskohtaa myöten. Tykkään enemmän asuista, jotka näyttävät siltä, että ne on vaan sattuneet osumaan käteen kaapista vedettäessä. Tietysti vaatteiden pitää olla siistit ja ehjät, mutta jos jokainen asuste ja vaate on soinnutettu yhteen se menee jo liiallisuuksiin. Jotain outoa ja väärää saa asussa olla. Parhaalta näyttää kun tietää mikä sopii itselle ja käyttää juuri sellaisia vaatteita kuin haluaa. Itsevarmuus kaunistaa ja jos viihtyy vaatteissaan se näkyy. Juhliin voikin sitten panostaa vähän enemmän. Suomalaisilla on vaan pahatapa alipukeutua ja sitten kun itse haluaisin pukeutua oikein juhlavasti, niin tunnen oloni hassuksi kun muut seisovat rinnallani farkuissa...

Loppujen lopuksi ne vaatteet, joita eniten rakastan ovat melko klassisia ja helposti yhdisteltäviä. Raitapaita, villakangastakki, trenssi, farkut, valkoinen t-paita, farkkutakki, tank-topit, rannekello, ballerinat, laadukas nahkalaukku, metalliriipukset ja koruröykkiöt, nahkatakki, ohuet neuletakit, farkkuhame, pehmoiset kaulahuivit, baskerit ja isot pipot, villakangashameet, nahkahanskat, saappaat, paksut mustat sukkahousut, mekot... Enkä tarkoita nyt klassisella tyylillä mitään Audrey Hepburnin pikkumustaa ja helmikaulakorua, vaikka nekin upeilta näyttävät. Klassiseen nykyaikaiseen tyyliin sopivat niin jakut, farkut kuin ne helmetkin. Minulle tärkeintä on pitää kokonaisuus rentona, mutta sopivan harkittuna. Asusteilla saa ihmeitä aikaan.
Ja kun vaatevaraston pohja on kunnossa voi sinne helposti poimia uusimmista muotioikuista ne parhaimmat, kuten haaremihousut ja paljettitakit piristämään lookkia. Ja vaikka valitsisikin pelkkiä klassikoita, niissäkin on paljon valinnanvaraa, eikä tarvitse pelätä näyttävänsä samalta kuin muut klassisen tyylin noudattajat. Trenssejä on monen värisinä ja mallisia, raitoja monen paksuisina, neuleita monenlaisilla napeilla ja kauluksilla, mekkoja mitä erikoisimmilla leikkauksilla ja farkuissa sitä vasta mahdollisuuksia onkin!
net-a-porter

Päivän asu ja eilisen ostokset

Käväistiin pikkusiskon kanssa Helsingissä eilen nopealla shoppailukierroksella. Oikeasti äidin piti myös tulla mukaan, mutta flunssan kaatoi hänet petiin ja hän joutui jäämään kotiin. Sovittiin kuitenkin, että käväistään joku lauantai hänenkin kanssaan katsastamassa parhaat shoppailupaikat. Reissun päätarkoitus oli löytää siskolle takki- ja juhlapukukangasta koulua varten, mutta piipahdettiin toki matkalla muissakin liikkeissä. Aloitimme Gina Tricotista, jossa raahasin ison kasan vaatteita sovituskoppiin. Pari hametta, yhden mekon ja karvaliivin. Liivi oli aika hauska, mutta sai minut näyttämään entistä pulleammalta, joten se sai jäädä. Hameet olivat melko mitäänsanomattomia. Mekko oli jotain tekokuitua ja kun kiskoin sen päältäni niin hiukset nousivat sähköisinä kohti kattoa. Raivostuttavaa! Lähdettiin sitten molemmat sieltä tyhjin käsin ja suunnattiin Forumiin. Siellä käytiin perinteiset liikkeet läpi. H&M:llä kokeilin söpöä hametta ja olinkin jo se kädessä menossa kassalle, kunnes päätin vielä miettiä asiaa. Lopulta en sitten ostanut sitä ja hyvä niin, vaikka se tosi nätti olikin. Lindexin alerekiltä löytyi valkoinen peruspaita, joka pääsi jo tänään päälle. Se on puuvillaa ja tykkään siitä todella paljon!
Forumin jälkeen mentiin Stokkalle etsimään metallivetoketjuja ja siskolle kankaita. Kankaita ei löytynyt, mutta minä sain neljä metalliketjua. Ja toinen vaateostokseni löytyi myös Stockmannilta. Kun noustiin viidenteen kerrokseen niin päätettiin samalla tarkistaa naistenvaatekerros. Ja siellä se odotti. Täydellinen villakangashame. Vein hameen koppiin, vaikka melkein 50€ hinta vähän hirvittikin ja se istui täydellisesti. Hame on merkiltään Christelle & co. ja vaikka hinta vähän hirvittikin, niin kangas tuntuu melko laadukkaalta ja hame on kaikinpuolin täydellinen. Olen jopa vähän ylpeä tästä ostoksesta, sillä se käy perusvaatevarastooni täydellisesti!
Jatkoimme matkaamme Zaran kautta Eurokankaaseen. Eurokankaasta sisko löysi farkkukangasta takkiinsa ja vuoriksi nättiä sinistä kangasta. Itse kahlasin läpi palalaatikot ja bongasin upeaa sinistä satiinia, josta aion väsätä itselleni juhlapuvun iskän 50-vuotis juhliin ensi vuoden toukokuuksi. Lisäksi löysin harmaata neulosta, josta teen mekon. Siihen ajattelin yhdistää ostamani 60cm metallivetoketjun.

hame christelle & co., takki ja hapsulaukku h&m, huivi glitter, paita lindex, kengät dinsko

Molemmat uudet ostokseni pääsivät myös tänään päälle kun käväisin kaupassa ostamassa ruokaa. Olen aivan täydellisen rakastunut tähän hameeseen ja paita on niin perus, että se sopii kaiken kanssa. Ja napit sekä pääntien nauhakoristeet tuovat siihen kuitenkin sitä jotain, jonka takia paita ei ole kuitenkaan tylsä.
Nyt menen tekemään itselleni ruokaa - kanttarellikastiketta, perunoita ja mozzarellasalaattia. Illalla ajattelin tehdä maustettuja lohkoperunoita. Muuten viimeinen syysloman päivä kuluukin valoryijyn väsäilemisessä, kirjaa lukiessa ja telkkaria katsellessa. Pitäisi vähän myös suunnitella millaiset mekot noista kankaista väsäisin ja lenkille pitäisi kanssa mennä. Hyvää sunnuntaita kaikille!

perjantai 16. lokakuuta 2009

My style




Totesin, että ennen kuin alan pohtia mitä tarvitsen perusvaatevalikoimaani minun pitäisi olla selvillä millainen tyyli minulla on ja mitä vaatteita käytän yleisimmin. Missä vaatteissa tunnen olevani kotonani koko päivän ja mitkä aiheuttavat ylimääräistä väätelehdintää ja epämieluisaa oloa. Mitkä värit saavat minut tuntemaan hyvältä ja energiseltä ja missä tunnen näyttäväni harmaalta. Millaiset muodot miellyttävät ja missä näytän mammutilta?

Tulevalla viikolla ajattelin tehdä tutkimusta omasta tyylistäni. Nyt nautiskelen viimeisistä syyslomapäivistäni ja yritän kerätä voimia tulevaa koulurutistusta varten. Ulkona on jäätävän kylmä ja sisälläkin paleltaa, mutta pitää vaan yrittää kärvistellä.

tiistai 13. lokakuuta 2009

Ensilumi




Eilen illalla satoi ensilumi maahan.

maanantai 12. lokakuuta 2009

Ihana Stella!



Stella McCartney on viime vuosina noussut yhdeksi lempisuunnittelijakseni Marc Jacobsin, Miuccia Pradan ja Alber Elbazin ohelle. Ihailen hänen supernaisellisia mekkojaan, henkäyksen keveitä neuleita ja täydellistäkin täydellisimpiä kenkiä. Ihailen myös hänen vakaumustaan eläintenoikeuksien puolesta.
Kelpuuttaisin Stellan mallistoista kaappiini melkein mitä tahansa, sillä mallistoista on vaikea löytää vaatetta, jota en itselleni kelpuuttaisi. En vielä perehtynyt tulevan kevään ja kesän mallistoon, mutta Stellan syksy näyttää todella herkulliselta. Tuo harmaa takki on kaikin puolin täydellinen ja jos budjetti antaisi myöten olisin jo net-a-porterissa sitä kärkkymässä. Mekkoja olikin sitten taas useampi. Violetti olisi täydellinen juhlamekko talven juhliin ja tuo kollaasin ensimmäinen mekko kävisi täydellisesti kouluun. Pitkä musta mekko on koristeltu pitsillä. Ja keskimmäisen kuvan pitsikoristeiset housut on yhdistetty ehkä täydellisimpään pureroon ikinä. Nyt pitäisi ehkä alkaa kaavoittaa tuollaisia pillimallisia housuja, jotka voisi koristella pitsillä.
Viime kevään mallisto oli väreiltään ihanan keveä ja raikas. Valkoinen, puuteri ja turkoosi ovat täydellisiä värejä kesään ja kevääseen. Ja edelleen haaveilen puuterinsävyisestä laatikkomallisesta jakusta, jonka voisi heittää lyhyen mekon päälle auringolta suojaamaan tai kun illalla tulee viileää. Tuo keskimmäinen mekko sai minut ihastumaan seeprakuosiin, jota en sitten koskaan tullut hankkineeksi... Ehkä ihan hyvä niin. Se toimii tuollaisena pienenä pintana todella hyvin, mutta koko vaatteen kattava seeprakuosi voisi olla vähän turhan paljon.
Edellisen syksyn mallisto tuntuu edelleen melko ajankohtaiselta. Pitkävartiset saappaat, paksut neuleet, valuvat mekot ja musta pitsi toimivat vuodesta toiseen. Olen kovasti yrittänyt koluta style.comin mallistoja läpi ja löytää jonkun hienon neuleen, jota voisin mummille vilauttaa ja kysyä josko hän sellaisen osaisi minulle tehdä, mutta vaihtoehtoja on liikaa...

torstai 8. lokakuuta 2009

Paris





Muutama kuva viime keväiseltä Pariisin reissulta. Nyt pitää mennä ranskantunnille opiskelemaan ahkerasti, jotta pääsen pian takaisin tuohon rakkauden kaupunkiin.
Tänään alkoi koulussa uusi kurssi - erikoistekniikat ja neuleet. Aloitettiin virkkaamalla. Pelkäsin tuota virkkuuta aikas lailla, sillä "virkkasin" viimeksi ala-asteella ja hyvin huonoin tuloksin. Tehtiin nallet ja niille piti sitten virkata mekko, mutten saanut sitä koskaan valmiiksi. Tänään virkkasin enemmän kuin koko ala-asteen aikana. Huh. Ei se sitten niin kamalaa ollutkaan. Vähän hidasta toki, mutta eiköhän se siitä lähde kun vähän harjoittelee. Ja ihan superkauniita esimerkkejä löysin kirjoista. Nyt siis vain virkkuukoukku heilumaan. Käytiin sitten parin luokkakaverin kanssa ostamassa lankoja tuota kurssia varten. Ostin pari kerää virkkauslankaa ja yhden huopanen-langan. Jotain pitsejä haluan noista virkkuulangoista väännellä ja huopas-langalla olisi tarkoitus tehdä vähän joulukoristeita.
Huomenna virkkailaan ja sitten alkaakin jo kovin odotettu syysloma. Lauantaina mennään ystävän kanssa katsomaan Suomi-Wales peliä ja sunnuntaina leivotaan mokkapaloja parin ystävän kanssa. Lupaava alku siis lomalle. Torstaina on vielä kampaaja, huraa. Tämä pehko kaipaa nimittäin apua. Väriä laitetaan, varmaan tumman ruskeaa, mutta leikkauksesta en osaa vielä sanoa... Olisi kiva pitää nämä kutrit pitkinä kun on viimein onnistunut ne kasvattamaan, mutta lyhyempääkin mallia olisi toki mukava taas kokeilla... Jää siis nähtäväksi mitä tapahtuu. Todennäköisesti päätän vasta kun pääsen kampaajan tuoliin...
Mutta nyt kansalaisopistolle!

keskiviikko 7. lokakuuta 2009

Pakkasen puolella


Huurteinen hengitys, punaiset posket ja jäätyneet vesipisarat kielivät, että saamme jo nauttia yöpakkasista. Aamulla mittari killuu nollan tienoilla ja ulos mentyä kiroaa kun unohti ne hanskat ja pipon kotiin. Villakangastakki ei ole ihan vielä aiheellinen, mutta ei siihenkään enää kauaa mene kun se on pakko kaivaa kaapista. Oma takkini on vielä vanhempien luona, eli paree toivoa, etteivät ne kahdenkymmenen asteen pakkaset yllätä huomenna. Hanskoja on jo pakko käyttää, varsinkin kun menen kouluun pyörällä ja kylmä tuuli vihmoo.

Jos en olisi shoppailulakossa (tosin ostin viime viikolla yhden mekon... ja vyön), niin investoisin lämpöiseen, paksuun villatakkiin, isoon ja muhkeaan kaulahuiviin, lämpimään lörttöpipoon, neuleliiviin, villamekkoon ja uuteen villakangastakkiin. Nyt pitää kuitenkin odottaa, että shoppailulakko loppuu ja saan tehdä viisaista ostoksia. Jotain helpotusta on kyllä luvassa, sillä ihana siskoni neuloo minulle punaista kaulahuivia ja mummi varmasti neuloo minulle villatakin kunhan keksin millaisen haluan. Mummi varmasti samalla vaivalla neuloisi minulle myös sen lörttöpipon... Viime vuonna ostamani villakangastakkikin riittää oikein hyvin, mutta olisi kyllä myös kiva omistaa yksi musta villakangastakki, joita voisi sitten asun mukaan vaihdella. Omistan yhden ohuen ja yhden paksun neuleliivin. Ohut on kuitenkin sen mallinen, että kaipaisin sen lisäksi toista tavallista, vähän pidempää neuleliiviä, jossa saisi olla napit ja pienet taskut. Paksun liivini löysin kirpputorilta, mutta se on jäänyt vähälle käytölle, koska se on vähän iso eikä oikein istu, joten se kaipaisi vähän tuunausta, että se pääsisi käyttöön asti. Karvaliivi ja tekoturkistakki olisi myös haaveissa... ehkä vielä jonain päivänä. Ja ne ylipolvensaappaat olisi kiva saada sääriä lämmittämään kylmimpinä talvipäivinä.



Tänään saan nautiskella vapaapäivästä. Ohjelmaan kuuluu siivousta ja järjestelyä. Kesäkengät voisi ehkä pakata talvisäilöön, koska niille tuskin tulee enää tänä vuonna käyttöä... Muutenkin voisi vähän katsella, että mitä sieltä vaatekaapista löytyy ja tehdä listaa tännekin asti. Ja mikä tärkeintä miettiä mitä sinne tarvitaan, jotta se olisi täydellinen. Muuten päivän ohjelmaan kuuluu löysäilyä kirjojen ja lehtien parissa. Illalla pitää piipahtaa jumppaamassa ja keittiössä odottaa iso tiskivuori, mutta muuten yritän ottaa vapaapäivästä kaiken irti, sillä loppuviikko kuluu pitkälti koulussa... Mutta ensi viikolla on syysloma! Huraa!

outnet

lauantai 3. lokakuuta 2009

Upea kuosi


Rakastan violettia ja sinistä. En ole edes tajunnut, että ne voivat näyttää yhdessä näin hyvältä. Pitää kokeilla!

the sartorialist

perjantai 2. lokakuuta 2009

Katoavien ponnareiden arvoitus

Mitkä asiat tekevät minut iloiseksi:

  • Hyvä ruoka. Tänään tein taas bataattiranskalaisia ja currydippiä. Jälkkäriksi sitten fondantteja ähkyyn asti. Viikonloppuna tehdään kidutusvuokaa tyttöporukalla äidin ja siskon kanssa. Vois kanssa lainata jonkun hyvän leffan? (vinkkivinkki)
  • Ranskan opiskelu. Vaikka koen lausumisen äärimmäisen haastavaksi niin on ihanaa kuunnella tuon kauniin kielen puhumista ja yrittää kehittää itseään. Toivottavasti opin paljon! Tuppaan jo haaveilemaan itseni sinne Eiffel-tornin alle trenssitakissa, baskerissa ja korkokengissä lurittelemassa ranskaa jollekin komealle pariisilaiselle taiteilijalle.

  • Piirustelu. Kuten To do-listaani kirjoitin olisi mukavaa oppia piirtämään ja maalaamaan, niin aloitin harjoittelun sitten eilen ja jotain töhersin piirustuslehtiööni. Enhän mä tietenkään hyvä piirtäjä ole, kun en ole piirtänyt ikuisuuksiin enkä koskaan sitä ole erityisemmin harjoitellut. Hauskaa touhua tuo kuitenkin on ja aion yrittää kehittää itseäni siinä. Laitan muutaman piirustuksen tänne ja lisäilen niitä sitten silloin tällöin ja yritän siten vähän seurailla kehitystä, jos sitä tapahtuu...


  • Peilipallo, kun siihen sohottaa valolla ja kattoon heijastuu tähtiä.
  • Valokuvaaminen:

  • Tekarit ja lähestyvä New Moon-elokuva:

Pitäisi ehkä varata aika oikomishoitoon kun nuo hampaat näyttävät vähän sojottavan sinne tänne...

torstai 1. lokakuuta 2009

Garance doré

Ihanan raikas yhdistelmä parittaa vaaleahkot farkut kirkkaan oranssin huivin, valkoisen t-paidan ja tummansinisen takin kanssa. Punaiset huulet ovat piste i:n päälle. Olen viime aikoina ollutkin erityisen kiinnostunut juuri huulipunista sekä tummista sävyistä että klassisesta kirkkaanpunaisesta. Olen muuten aika laiska meikkaaja, joten huulipunalla saisi varmasti nopeasti freesimmän ilmeen, mutta kirkkaat sävyt vähän vielä ujostuttavat.

Musta-valkoisuus toimii aina. Jos tuollaiset sukkahousut joskus tielleni eksyvät, niin varmasti lähtevät kassan kautta kotiini, sen verran monella olen noita jo ihastellut. Mustat maiharit olisi myös ostoslistalla, mutta täydellisiä yksilöitä ei ole vielä sattunut tulemaan vastaan. Kuvan tytön versiot näyttävät melko mallikelpoisilta sopivan pituisen vartensa ja pehmeän näköisen nahkansa ansiosta. Jotain tälläistä minäkin kaipaisin. Ja kun shoppailulakkoni loppuu niin aion satsata hyvälaatuiseen mustaan arkimekkoon.

Ah, taas yksi ihana mekko. Mekossa viehättää jännittävän kuosin lisäksi erikoinen leikkaus. Nyt miellyttää myös epäsymmetriset helmat mekoissa ja tunikoissa. Mä haluun ton mekon!

Ihana neulemekko. Mun pitäisi etsiä jostain joku kaunis neuleenmalli, minkä voisin kiikuttaa mummille, joka puikot syyhyten odottelee neulomisprojekteja. Äidille mummi teki jo kauniin violetin tunikan ja itse haaveilen jostain ihanan paksusta valkoisesta tai sinisestä neuletakista, joka talven kylmältä suojaisi. Nyt kun painoa on tippunut, niin huomaan myös palelevani helpommin. Ja toinen syy neuleiden tarpeelle on se, että kaikki kaappini neuleet ovat jo melkein roskiskamaa... HUoh.

Tästä mekosta ei paljoa tarvitse sanoa. Se on täydellinen.

Ihan ensin on pakko hehkuttaa tämän neidin hiuksia U.P.E.A.T! Odottelen riemulla syyslomaviikon kampaajaa, jolloin saan viimein värjätä tämän kulahtaneen väriset pehkoni ja leikkauttaa myös uuden mallin. Jesh! Asusta sitten sen verran, että kengät ovat todella kauniit, monet remmit miellyttävät edelleen omaa silmääni ja kukkajakku on ihanan raikas. Jotain kukikasta kyllä omakin vaatekaappini selvästi huutaa... (Yritä tässä nyt sitten luoda toimivaa perusvaatevarastoa...)