Tänään jäin kotiin, koska illalla oli vielä vähän lämpöä. Tänään on ollut vähän lämpöä, mutta ei enää pahemmin ja useasti se sahaa normaalin ja vähän lämpimän välillä. Jokatapauksessa päivät ovat kuluneet lueskellessa, nördätessä ja telkkaria katsellessa. Väsyttää vaikka olen nukkunut hyvin, mutta kyllä tämä sisällä makaaminen vähän tylsistyttää. Huomenna voisi vähän taas yrittää palailla arkeen ja pistää nenää edes pikkasen ulos. Torstaina pitääkin sitten taas palailla kouluun virkkaamaan.
Olen yrittänyt hakea lehdistä inspiraatiota millaisen juhlapuvun voisin tuosta sinisestä satiinista tehdä ja varmaan laitan tänne blogin puolellekin inspiraatiokuvia kun niitä tarpeeksi löydän. Samalla yritän keksiä mallia tuolle arkisemmalle kankaalle, johon haluaisin ainakin käyttää pitkän ostamani vetoketjun. Ideoita on vaan liikaa ja kun keksii yhden, tuleekin toinen mieleen eikä sitten osaa päättää kumpi idea olisi parempi.
Mutta nyt menen tekemää ruokaa ja palaan Sydämen muotoinen rasia-kirjan pariin. Kerrankin ehtii lukea rauhassa kirjoja. Tuo Joe Hillin kirja kertoo ikääntyvästä muusikosta Judesta, joka pahaa avistamattomana ostaa netistä vanhan miehen sielun. Tuo sielu osoittautuu melko levottomaksi ja hänen ainoa tehtävänsä on ottaa Jude mukaansa yöpuolen tielle. Kirja on koukuttava, vaikka en voi sanoa pelkääväni sitä lukiessani. Minuun vaikuttaa selvästi enemmän leffojen kauhu, joihin voi yhdistää ääntä, kerrontaa ja kuvaa. Erityisesti äänet -tai niiden puuttuminen, ovat tärkeä osa kauhuleffoja. En ole paljoa kauhukirjallisuutta lukenut, mutta tämän jälkeen pitää ehkä perehtyä siihenkin vähän tarkemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti