Subilta alkoi eilen uusi ohjelma Dieetit vaihtoon. Seuraan aina tiiviistä tälläisiä ravintoon ja laihdutukseen liittyviä ohjelmia, koska itsekin kamppailen näiden liikakilojen kanssa. Toinen sarja mitä seuraan on tv-viideltä tuleva Ylipainoinen maanantaisin.
Tämän subin uuden ohjelman idea on, että lääkäri Christian Jessen ottaa ohjaukseensa samanaikaisesti yhden itseään nälässä pitävän ihmisen ja toisen, joka ahmii kaiken mitä eteen sattuu. Idea on mielestäni toimiva, kun katsotaan voivatko he oppia toisiltaan tapoja ja löytää sitten kultaisen keskitien omaan ruokailuunsa. Viidenpäivän ajan he siis vaihtavat ruokailutottumuksensa päikseen ja sitä seuraa kolmen kuukauden jakso, johon he saavat ohjeet, kuinka löytää ruokailuunsa parempia lähestymistapoja.
Lisäksi Anna Richardson testaa erilaisia dieettejä todetakseen mitkä niistä toimivat ja mitkä ovat huuhaata. Eilisessä jaksossa testissä oli omenadieetti, jossa nimensämukaisesti syötiin pelkkiä omenoita. Hyh, vaikka omenoista tykkään ja minun niitä pitäisi enemmän popsia, niin en kyllä haluaisi syödä niitä aamulla, lounaalla, päivällisellä ja iltapalalla. Ihan pikkasen tylsää.
Mikä mielestäni oli huolestuttavinta kun katsoin ohjelmaa, oli se että en edes kauhistellut kuinka laiha se ohjattavana ollut tyttö oli. Nykypäiväni näkee niin paljon laihoja malleja, että se turruttaa. Kun kuulin kuinka paljon (tai tässä tapauksessa vähän) hän painoi, kauhistuin sillä vaaka näytti vain 42kiloa ja hän ei kuintekaan ollut lyhyt. Ja se kuinka vähän hän söi oli pelottavaa. Naisen kuuluisi keskimäärin saada 2000kcal päivässä ja hän söi ainoastaan 1400kcal! Eli sama kuin hän jättäisi tuolla keskimääräisellä energiansaannilla syömättä mitään kahtena kokonaisena päivänä! Hui.
Toinen ääripää oli tietenkin sitten sairaanloisesti lihava nainen. En kyllä häntä katsellessani myöskään kauhistellut, sillä olen sen verran tiiviisti seurannut kaikkia Suurin Pudottaja ja Ylipainoinen-ohjelmia, joissa juurikin nämä ylipainoiset ihmiset yrittävät pudottaa painoaan. Hän sitten arvatenkin söi aivan liikaa ja usein hän söi vielä yölläkin tukevia aterioita. Ja liikuntaa hän ei harrastanut nimeksikään.
Miten siis löytää se kultainen keskitie? Itse alan uskoakseni olla aika lähellä sitä. Syön neljä kertaa päivässä, kaksi lämmintä ateriaa ja pyrin herkuttelemaan vain kerran viikossa, joskin söin eilen jäätelön vaikka tänään on vasta virallisesti herkkupäiväni. Ei se silti koko laihdutus prosessiani kaada ja uskon nyt kun arki ja rutiinit ovat alkaneet niin laihdutus taas onnistuu paljon helpommin ja nopeammin, kuin kesälomalla, jolloin vaa'an numero ei pudonnut sitten millään. Olen oppinut tykkäämään liikunnasta ja keksinyt itselleni uusia harrastuksia. Vielä kun oppisin säännöstelemään noiden herkkujen määrää näinä päivinä, joilloin niitä itselleni suon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti