Hämärän peitossa...

Aika hassua, tiistaina pitäisi alkaa toisen lukuvuoden koulussani, mutta minulla, eikä kenelläkään luokkalaisellani ole mitään tietoa, siitä onko meillä edes ensimmäisessä jaksossa mitään kursseja. Tilannehan on nähkääs näin, että olen jo opiskellut matikan, enkun yms yhteiset aineet, jota luokkamme nuorimmat ensimmäisessä jaksossa opiskelevat ja näin meille "vanhuksille" on luvattu järjestää omaa viriketoimintaa... Opettajasta ei kuitenkaan ole kuulunut mitään, vaikka häntä olen sähköpostilla yrittänyt tavoitella. Noh, jos hänestä ei maanantainakaan kuulu mitään, niin ehkä sitä sitten vaan pitää tiistaina ilmestyä kouluun aamusta ja katsella missä sitä kuuluisi olla...

Lähetin tänään myös viestiä aikuislukioon ja kyselin uudemman kerran, että olisiko sitä ranskaa mahdollista päästä opiskelemaan. Toivottavasti vastaus tulee pian, nimittäin tämä innostus ei ota loppuakseen.

Huomenna pitäisi vielä piipahtaa töissä, onneksi puurtamista on tiedossa vain vähäiset neljä tuntia ja sitten on yksi vapaapäivä, ennen kuin koulun pitäisi alkaa... Ajattelin tehdä yllätys visiitin viel vanhempien luokse, joten pyyhällän töistä varmaan suoraa juna-asemalle ja menen kotiin. Maanantaina pitäisi käydä yksi kaveri lahjomassa, kun hän on saavuttanut kunnioitettavat 21 ikävuotta. Ja sitten maanantai iltana takaisin tänne. Eipä tuo ravaaminen kovin fiksua taida olla, mutta kotona on ainakin jotain seuraa kun täällä pystyn juttelemaan vain julisteille (jotka eivät edes liiku niin kuin Harry Potterin maailmassa)...

Olen muuten aivan totaalisen koukussa tuohon Potteriin. Kutos kirjassa olen menossa, enkä viitsisi tehdä yhtään mitään muuta kuin lukea sitä tuntikausia. Töihinkin on tylsä lähteä kun kirjassa on joku todella jännittävä kohta meneillään. Töissäkin huomaan ajattelevani, että pääsis jo kohta kotiin ja Potteria lukemaan. Ehkä hieman huolestuttavaa, noh enää tämä ja seiska, niin saan ehkä taas elämääni jotain muuta sisältöä. Unenmäärä ja laatukin tästä pakkomielteestäni kärsivät, kun ei tee mieli mennä nukkumaankaan.

Ja mikä siinä on ettei viikonloppuna tule telkkarista mitään katsomisen arvoista?!? Ärsyttävää. Tosin kyllähän tuo Potterinkin lukeminen laiskottelemisesta käy, paitsi silmille. Huomenna pitäisi herätä aikaisin ja käydä juoksulenkillä ennen töihin lähtöä. Tykkään lenkkeillä aamulla, kun ihmisiä ei ole vielä paljoa liikkeellä ja kaupunki vasta heräilee. Aamulla ei myöskään ole tukahduttavan kuuma, vaan ilmassa häilyy jo pieni syksyinen tuulahdus. En oikein tiedä miten suhtautua tähän jokavuotiseen syksyn saapumiseen. Toisaalta on mukavaa aloittaa taas normaali arki ja tutut rutiinit, syksy voi ihanimmillaan olla todella kaunis ja levollinen vuodenaika ja se enteilee myös uusia tuulia. Toisaalta tietysti kesä on aika kesä ja tiedän taas haaveilevani rämpiessäni siinä loskassa, kengät ja sukat märkinä, että kesä tulisi mahdollisimman pian, jotta varpaani selviäisivät ilman paleltumia taas yhden vuoden. Ja se vapaus, mikä kesällä on. Ei koulua, töitä (valitettavasti) eikä muitakaan painavia velvollisuuksia, kuten kokeita ja läksyvuoria. Nyt toisaalta odotan innolla mitä kouluvuosi tuo tullessaan, mikä uusia juttuja opin ompelemaan ja sitä ranskaa on pakko päästä opiskelemaan jossain välissä.

Nyt jatkuu kuitenkin Harry Potter ja Puoliverinen prinssi, yksi kirjasarjan ehdottomia helmiä, kolmosen lisäksi. Harmi kun elokuva oli niin kammottavalla tavalla outo, ettei siinä ollut päätä eikä häntää.

vuotis.net